Kun koko kansan tuntema suurmies menehtyy vieraassa maassa, hänen kuljettamisensa kotimaahan haudan lepoon on erikoistehtävä, joka vaatii laajaa yhteistyötä ja kovan luokan ammattitaitoa. Sveitsissä menehtyneen Marsalkka Mannerheimin kuljetuksessa Aero oy:n (nykyisen Finnairin) työntekijät pääsivät hyödyntämään kattavaa kokemustaan, jotta vapaaherra saisi arvoisensa viimeisen matkan.
Suomen marsalkka, vapaaherra Mannerheim menehtyi 83-vuotiaana Sveitsin Lausannessa sunnuntaina 28. tammikuuta 1951. Hänen kuolemansa oli koko maata koskettanut tragedia, jonka hautajaissaattoon ja surujuhlaan osallistui Suomessa paikan päällä lopulta yli 100 tuhatta ihmistä.
Kansallinen surujuhla ei olisi ollut mahdollinen ilman monivaiheista prosessia, jossa entinen puolustusvoimien ylipäällikkö ja presidentti saatettiin Suomeen ja johon myös Finnair – silloin Aero Oy:n nimellä – osallistui.
Tarvittiinkin mittavaa operaatiota pitkine valmisteluineen, ennen kuin kuljetusmääräyksen tehnyt kenraali Kustaa Anders Tapola pääsi lausumaan historialliset sanansa: ”Ilmoitamme suorittaneemme valtioneuvoston määräyksen tuoda Suomen Marsalkka kotiin.”
– Edestakainen lento Geneveen oli yhteensä 4 400 kilometriä. Matka kesti yli kaksi vuorokautta, kirjoittaa Ilmailumuseon kokoelma-amanuenssi Tapio Juutinen museon blogissa.
Erityistehtävä yksityiskohtia myöten
Lennon erityisyys näkyi tavallista huolellisempina valmisteluina, joissa tarvittiin laajasti eri alojen osaajien ammattitaitoa. Tehtävään valittu valtionyhtiö Aeron Douglas DC-3C -kone esimerkiksi valmisteltiin mustin, seinät ja ikkunat peittänein verhoin sekä varustettiin kukkalaittein, ja arkun saattaminen piti toteuttaa marsalkan arvolle sopivasti välilaskujenkin aikana.
Työntekijätkin valittiin tarkoin. Koneen kapteeniksi Aero Oy:lta valikoitui yhtiön koneilla jo jatkosodan aikana erikoislentoja lentänyt entinen pommikoneohjaaja Olavi Siirilä.
– Hän ei ollut virkaiältään Aeron vanhin lentäjä. Luultavaa on, että valinta kohdistui tarkastuslentäjänä toimineeseen Siirilään enemmänkin tehtävään sopivuuden puolesta. Yksi tekijä oli kokemus reitistä: Ilta-Sanomat kirjoitti hänen lentäneen Sveitsin ja Suomen välisen matkan useampaan kertaan, Juutinen kirjoittaa.
Sodasta oli kulunut vasta puolenkymmentä vuotta, ja sodanaikaisen ylipäällikön kuljettaminen postuumisti oli kunniakysymys miehistölle, olihan sen jäsenistä lähes jokainen osallistunut myös sotatoimiin.
– Kuljetus oli Aeron viimeinen palvelus Mannerheimille, joka oli kosmopoliittina lentänyt paljon ympäri maailman. Ilmailu oli osa myös hautajaissaattoa: Suomen ilmavoimat kunnioitti edesmennyttä marsalkkaa lentämällä ylilentoja hautajaissaaton yläpuolella, Juutinen kertoo.
Lue Ilmailumuseon blogista, mitä kaikkea erityistehtävässä piti ottaa huomioon ja keitä siihen osallistui.
Artikkelikuvassa on Marsalkka Mannerheimin ruumista Sveitsistä hakeneen Aero Oy:n surukoneen “Kyytipojan” miehistö. Vas. kapteeni Olavi Siirilä, lentoemäntä Eivor Könni (myöhemmin Lilja), lentoperämies Mauri Maunula ja sähköttäjä Lauri Miettinen. Finnairin kokoelma.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta