Suomen kieli on sen käyttäjille tärkeä. Tämä näkyy myös Helsingin Sanomien kieliaiheisissa palautteissa, joita toimitukseen on tullut koko lehden historian ajan. Moni pitää Helsingin Sanomia tärkeänä yleiskielen mallina, minkä takia uusissa suosituksissa maltti on valttia.
Helsingin Sanomien toimittajat saivat postia vanhalta ystävältä ja kollegalta Erkki Reijoselta marraskuussa 1911.
Helsingin Sanomain arv. toimitus.
Minua olen moni kertaa täytynyt pakottamasta itseänsä että olla ilman että kirjottaa Teidän tykönä ja kiittä Teidät sen hyvä suomen kielen edestä, kun on Teidän lehden päällä. Varsinkaan minä on huomannut, että se kun kirjottaa ulkomaan osaston sisässä, on sangen etevänä Helsingin Sanomain kieleen nähden. Hän ei on yksin suuresta merkityksestä omain kansalaisten oikean ja puhtan kielen käytön kasvattamisen katsoen, vaan myös niiden katsoen, eivät ovat ennen niin hyvästi meidän kielen oppinut. Kanssa että minä nyt tätä kirjoittaa minä tarkoittaa etupäällä että objektit varsinkaan ovat aina oikeasti. Esim. tämän päivän lehden päällä: ”Samalla kertaa kun Italia näin koettaa…saada Turkki taipuvaisemmaksi..” ”Ilman että kukaan olisi..” ”Ja eikä..” Viimeeksi mainittua lausetta esiintyy yksi toinen kirjoituksessa, niin että ansioita tästä tulee yksi toinen muulle. Minua ei tiedä, kenelle.
Ottakaa ei tämän pahasti, sillä, niinkuin Te näkee, minä on oppinut erinomattaisen hyvästi suomen kielen minun muuton jälkeen Tampereesen, kiitos Teidän lehti, joka tulee käydä etunenässä suomalainen sanomalehtikielessä ja sisässä ja kehittää sen.
Ehkä tästä on taas kerrakseen.
Kaiken kunnioituksen kanssa,
Erkki Reijonen
Reijonen halusi veitikka silmäkulmassa muistuttaa kielenhuollon tärkeydestä; oikolukijoiden pitäisi lukea toimittajien tekstit paremmin läpi ennen kuin ne julkaistaan. 1900-luvun alkupuolella kielenhuoltajia työllistivät etenkin ruotsin kielestä peräisin olevat rakenteet ja ilmaisut.
Moni pitää nykyisinkin Helsingin Sanomia tärkeänä yleiskielen mallina. Jokaiselta jutun kirjoittajalta odotetaan mahdollisimman viimeisteltyä tekstiä, mutta laadun parantamiseksi kaikissa lehden toimituksissa on editoivia toimittajia. Silti kieli jättää enemmän tai vähemmän toivomisen varaa.
Kritiikki on usein aiheellista. Etenkin verkkosivuille kirjoitettujen uutisjuttujen ensimmäisissä versioissa näkyy usein kiire.
Toimitukseen tulleista palautteista ilmenee lukijoiden tunteikas suhtautuminen kieleen.
– Lukijoiden ärsyyntymisen aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Ne voivat olla vaikkapa lauseenvastikkeen pilkuttamisesta tai numeroiden sijapäätteiden tarpeettomasta merkinnästä (60:ssä maassa). Sitten on joidenkin aivan omia inhokkeja: eräs lukija on valittanut ilmaisusta kello lähentelee viittä, vaikka lähennellä-sanan tällaisessa käytössä ei ole sanakirjan mukaan mitään virheellistä. Toisaalta monia ärsyttää arkisten sananvalintojen pesiytyminen virallisemmalle uutispuolelle, mikä onkin ihan aiheellinen huoli, kertoo Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja Ville Eloranta.
Arkiset sananvalinnat ja värikkäät ilmaukset ovat ihan mahdollisia kolumneissa ja blogeissa, mutta uutistekstissä pitäydytään asialinjalla.
Toisinaan kritiikki perustuu väärinkäsityksiin tai valitetaan ilmauksista, jotka on hyväksytty yleiskieleen jo kauan sitten. Sanomalehdessä ei useinkaan heti ensimmäisinä aleta kirjoittamaan uusien vapauksien mukaan vaan tarkkaillaan ja tullaan perässä pienellä viiveellä. Moni nykykielen piirre on joskus aiemmin ollut virhe, sillä kieli elää ja muuttuu.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta