Kaareva kuvaseinä, jossa tummanpunaisella pohjalla mustavalkoisia kuvia eri vuosikymmenten tienrakentajista.

Kesäoppaan suosikit Koneita ja ihmisiä -näyttelyssä

15 heinäkuun, 2021

Millaista on ollut teiden ja kanavien rakentaminen eri vuosikymmeninä? Entäpä eri vuosisatoina? Mobilian Koneita ja ihmisiä -näyttelyssä pääsee tutustumaan teiden ja kanavien rakentamisen sekä kunnossapidon historiaan. Näyttelystä löytyy niin koneita kuin koneiden käyttäjien tarinoita eri vuosikymmeniltä. Museovierailulla riittää ihmeteltävää ja tekemistä kaikenikäisille. Seuraavaksi esittelyssä kesäoppaan viisi suosikkia näyttelystä.

1. Höyryjyrä

Näyttelyn vanhimpiin koneisiin kuulu höyryjyrä Marshall. Se painaa hurjat 12 tonnia ja onkin kookas sekä vaikuttava kone. Näyttelyn höyryjyrä on jyristänyt Helsingin teillä 1920-luvulla. Höyryjyrät olivat ensimmäisiä kunnollisia koneita Suomen tienpidossa ja niiden käyttö aloitettiin 1800-luvun lopulla. Höyryjyrän valtakausi oli kuitenkin nopeasti ohi jo 1920-luvun loppupuolella. Viimeistenkin höyrykoneiden käytöstä luovuttiin tienpidossa 1960-luvulle tultaessa.

Punaisessa höyryjyrä, jossa on valkoinen kangaskatos.
Painavalla höyryjyrällä tiivistettiin teitä. Kuva: Sanni Holsti/Mobilia

2. Siirtotyömaaparakit

Siirtotyömaat olivat toisen maailmansodan jälkeen merkittävä keino työttömien työllistämisessä. Työttömiä siirrettiinkin ympäri Suomea olleille tietyömaille eikä työstä voinut kieltäytyä. Siirtotyömaista ei voi puhua ilman parakkikyliä, joissa työntekijöiden majoitus järjestettiin.

Näyttelyyn on kalustettu työmiesten sekä ruokalan emännän asuntoparakit. Näyttelyyn luodut asumukset havainnollistavat parakkikylässä asumista. Museovierailulla voikin pohtia, millaista olisi ollut asua parakkikylässä. Parakkeja vertailtaessa huomaa selkeän eron ruokalan emännän tilavasta parakista työmiesten ahtaaseen parakkiin. Parakkikylissä asuneiden henkilöiden kokemuksiin pystyy tutustumaan myös tarkemmin näyttelyssä kosketusnäytöiltä.

Parakkeja oli aluksi monen tasoisia. Työmiesten parakkista huomaa kuinka ahtaasti useat kymmenet työmiehet joutuivat asumaan. Kalustus ei ollut kovinkaan kummoinen ja miehet nukkuivat ahtaasti kerrossängyissä. Parakit kuitenkin paranivat huomattavasti 1960-luvulla ja tilat suunniteltiin väljemmiksi. Naisia siirtotyömailla oli vähän, mutta heitä työskenteli muun muassa ruokalassa ja siivoojina. Naiset olivat usein paikkakuntalaisia, mutta osa asui myös parakkikylissä omissa parakeissaan.

Mustavalkoinen suurkuva isosta asuntoparakista kerrossänkyrivistöineen takaseinällä. Sen edessä kerrossänky sekä yksinkertainen pöytä ja tuoli.
Siirtotyömailla asuttiin ahtaasti. Kuva: Sanni Holsti/Mobilia

Koneita ja ihmisiä -näyttelyn lisäksi Mobiliasta löytyy ulkonäyttelynä parakkikylä, johon kannattaa myös käynnin yhteydessä tutustua. Parakkikylässä on ihka aitoja siirtotyömailla käytettyjä parakkeja. Koneita ja ihmisiä -näyttelyn teemat pääsevät todella eloon parakkikylän aitoihin parakkeihin tutustuessa. Parakkikylästä löytyy monia erilaisia parakkeja asumiskäytöstä laboratorioon. Parakkikylän rakennuksiin voi tutustua omatoimisesti ulkopuolelta käsin tai osallistua opastetulle kierrokselle kesäkeskiviikkoisin klo 14.30, jolloin pääsee tutustumaan myös parakkien sisätiloihin.

3. Taukomuna

Taukomuna toimi tietyömailla siirrettävänä lyhytaikaisena taukotilana eikä se soveltunut asumiseen. Taukomunat yleistyivät 1970-luvulla, jolloin parakkikylät alkoivat väistyä. Tietöitä ei enää tehty työttömyystöinä vaan ammattilaisten voimin. Pidempiaikaiselle majoitukselle ei ollut näin enää tarvetta.

Pieni pyöreä, oranssinvärinen taukotila ovi auki.
Taukomuna toimi ruoka- ja kahvitaukojen pitopaikkana tietyömailla. Kuva: Sanni Holsti/Mobilia

Taukomunaa pystyy siirtämään jopa yhden ihmisen voimin. Sen alta löytyvät pyörät ja raudoitetut jalakset, jotka helpottavat siirtämistä vetoaisan lisäksi. Näyttelyssä taukomunan ovensuusta pääsee kurkistamaan sen sisälle. Koppiin katsoessa huomaa, ettei se ole kovinkaan tilava. Taukomunaan on rakennettu pieni pöytä ja säilytyslaatikot toimivat kätevästi istuimina.

4. Pappatunturi

Näyttelyn yhteydestä löytyy myös legendaarinen Pappatunturi, jonka kyydissä pääsee ajamaan virtuaalisesti niin hiekkapoluilla kuin Mobilian liikennepuistossa. Näyttelyn Pappatunturi on aito mopo, mikä vahvistaa ajokokemuksen todentuntuisuutta.

Hyppäämällä mopon kyytiin pääsee vauhdikkaalle ajelulle. Pappatunturi on varsinkin lasten suosikki, koska mopoon saa koskea ja samalla saa jännittävän ajoelämyksen. Pappatunturin selässä pärjäävät perheen pienimmätkin ja varttuneemmille ajelijoille mopo voi puolestaan tuoda mieleen nostalgisia muistoja.

Sininen pappatunturi, jonka edessä on valkokangas jossa pyörii ajanäkymä.
Koe vauhdin hurmaa Pappatunturin kyydissä. Kuva: Sanni Holsti/Mobilia

Pappatunturin käytössä huolehditaan myös hygieniasta ja turvallisuudesta. Mopon kosketuspinnat voi pyyhkiä puhdistusvälineillä ennen ja jälkeen käytön. 

5. Sukelluspuku

Näyttelyssä pääsee tutustumaan teiden rakentamisen lisäksi myös kanaviin. Näyttelyn kanavia käsittelevästä osiosta löytyy 1950-luvun sukelluspuku. Kanava- ja siltatyömailla vedenalaisissa rakennustöissä tarvittiin sukeltajia.

Kuvan etualalla ilmapumppu ja sen takana sukeltaja, jonka päässä raskas metallikypärä, valkoinen puku ja lyijykengät.
Sukelluspuku 1950-luvulta on jykevää tekoa. Kuva: Sanni Holsti/Mobilia

Näyttelyn sukelluspuku herättää ulkoasullaan huomiota. Sukelluspuvun pukemiseen tarvittiin avuksi kaksi henkilöä, koska puku ei ole kevyimmästä päästä. Puvun lyijykenkiin laitettiin painoja sen mukaan, kuinka syvälle sukeltajan tarvitsi mennä. Sukeltajalle pumpattiin ilmaa käsipumpulla, ja merkkinarun kiskaisut toimivat sukeltajan ja pumppaajan välisenä viestimenä.

Koneita ja ihmisiä -näyttely on tutustuttavissa Mobiliassa Kangasalla 19.12.2021 asti.

Sanni Holsti

Kirjoittaja toimii Mobiliassa kesäoppaana ja opiskelee historiaa Tampereen yliopistossa.