Kielikulma: keulakuva

tammikuu 15, 2019

Keulakuva-sana on nykyihmiselle tuttu ennen kaikkea kuvallisessa merkityksessään. Sanalla tarkoitetaan näkyvää johtohahmoa, ja monesti puhutaan esimerkiksi puolueen tai mainoskampanjan keulakuvista (kielitoimistonsanakirja.fi).

Mutta tiedätkö, miltä konkreettinen keulakuva näyttää?

Keulakuva ei suinkaan tarkoita laivan keulasta otettua kuvaa, vaan kolmiulotteista veistosta, joka sijaitsee keulassa ja joka oli yksi osa laivan koristelua. Keulakuvat olivat yleisiä 1800-luvulle saakka, ja niitä on ollut lähes kaikissa alustyypeissä. Niistä on käytetty myös nimitystä kaljuunakuva.

S/S Wiborgin (entisen Mercatorin) keulakuva. Kuva: Suomen Merimuseo

Keulakuvat saattoivat esittää esimerkiksi eläin- tai ihmishahmoa. Suurin osa nykypäivään saakka säilyneistä keulakuvista on 1800-luvulta, jolloin kuva-aiheiden kirjo oli hyvin runsas. Heraldisten ja mytologisten aiheiden ohella keulissa näkyi astetta arkisempia hahmoja, kuten laivanvarustajan vaimoja, lapsia tai poliitikkoja.

Keulakuvia Forum Marinumissa Turussa. Kuva: Forum Marinum

Ihastu keulakuviin Forum Marinumissa ja Merimuseossa

Keulakuvia on esillä Turussa Forum Marinumissa Töissä merellä -päänäyttelyssä sekä Kotkassa Merimuseossa Sex and the sea -näyttelyssä.

 

Sex and the Sea on auki viimeistä viikkoa 20.1.2019 saakka. Vielä ehdit paikan päälle! Tutustu myös kävijän ajatuksiin näyttelystä.


Kielikulma-juttusarjassa pohdiskelemme tekniikan, viestinnän ja liikenteen alojen termejä ja niiden merkityksiä ja käyttöä arjessa.

Tässä jutussa on käytetty lähteenä seuraavaa teosta: Aartomaa, Johanna & Kunttu, Timo-Tapani: Laiva on lastattu tiedolla. Vanhat alukset historian lähteinä. Nautica Fennica, Suomen Merimuseo.