Kun auto tuli meille

maaliskuu 11, 2019

Perheeseen hankittu auto avasi Anne Paanaselle uusia maailmoja: auto mahdollisti yhteisen ajan isän kanssa sekä kuljetti maalta isoille kylille ja sukulaisten luo.

”Olin parivuotias, kun meille hankittiin auto: harmaanruskea Kupla. Vuosi oli 1962 tai 1963. Istuimme koko perhe ikkunassa ja katsoimme, kun isä pörryytteli mäkeä alas pihaan. Valot näkyivät jo kaukaa, ja tunnelma oli jännittyneen odottava. Kylmät väreet menevät vieläkin pitkin selkäpiitä, kun ajattelen tuota hienoa hetkeä.

Isällä oli ollut autokuumetta jo kauan. Hän oli ajanut erilaisia autoja teinipojasta alkaen: kuorma-autoa veljien kanssa sekä sodassa tarvike-, sairaan- ja ruumiinkuljetuksia. Meillä oli kyllä traktori, jolla tehtiin maataloustöitä, mutta ei sitä voinut verrata autoon.

Kupla ostettiin käytettynä. Se ei ollut tuliterä, mutta se palveli perhettämme hyvin. Muistan, että se pärisi lujaa, mutta sehän on volkkarin piirre: koko kylän pitää kuulla, kun sellainen huristaa paikalle.

Autoon liittyy monia mukavia lapsuusmuistoja. Se mahdollisti sen, että pääsin kotoa Lapinlahdelta pois erilaisiin jännittäviin paikkoihin. Sukuloimme auton tulon jälkeen aiempaa useammin Pohjanmaalla: kävimme isän 11 sisarusta läpi, ja tyyräsimme pihaan komiasti ja reteesti omalla autolla.

60-luvun Kuplissa ei ollut vielä kovin hyvät jouset puhumattakaan turvavöistä, Muistan, kun päät tömähtelvät kattoa vasten hiekkateillä ja ylä- ja alamäissä otti vatsanpohjasta. Pidemmillä matkoilla nukuin päiväunia takapenkin takana. Kuplissa oli tuohon aikaan takalasin edessä onkalo, josta lapsi pääsi sujahtamaan moottorin päälle pesään.

Minä lähen mukkaan!

Olin usein isän kaverina autoreissuilla lapsena ennen kouluikää. Kun isä vasta etsi rahapussiaan piirongin laatikosta, olin jo vänkärin paikalla istumassa. Vietin paljon aikaa isän miehisissä tuttavaporukoissa autokorjaamoilla, autoliikkeissä, huoltoasemilla ja baareissa.

Olin keksinyt keinon, jolla saisin karkkia ja limonaadia: kiskoin isää hihasta ja ehdottelin hanakasti lähtöä kotiin, vaikka miesten jutut olivat vielä kesken. Huoltoasemilla vietetty aika saattoi vaikuttaa siihen, että olin aika poikamainen tyttö. Autot olivat minulle niin tärkeitä, että isä osti minulle myöhemmin oman auton, 50-luvun Vauxhallin. Romutuskunnossa olevaa autoa ei koskaan ajettu, mutta hypimme sen katolla serkkujen kanssa.

Aina isä ei halunnut ottaa minua autoreissuille mukaan. Näinä kertoina piilouduin kyyryssä takapenkin taakse heti, kun huomasin, että isä alkoi tehdä lähtöä. Kun olimme päässeet jo vähän kauemmaksi pihasta, nostin pääni piilosta ja huikkasin heleällä äänellä, että minäkin tulin! Ei isä muistaakseni koskaan kääntynyt takaisin.

Kävin isän kanssa myös ruokaostoksilla. Äiti oli antanut isälle kauppalapun, jonka mukaan hän keräsi ostoksia koriinsa. Minä otin välkkynä tyttönä oman korin, johon keräsin herkkuja: makeisia, suklaata ja keksejä. Kassalla ladoin omat ostokseni isän ostosten perään. Kotona äiti ihmetteli, miksi isä ostaa minulle jatkuvasti niin paljon herkkuja. Isä vastasi äidille: ’Minä luulin, että sinä oot käskenyt!’

Kun menin kouluun, harmitti hirveästi, että en enää päässyt isän vänkäriksi. Kouluun sopeutuminen olikin aluksi vähän haastavaa, kun olin tottunut aikuisten seuraan. Olin ennen kaikkea isän tyttö: sain häneltä paljon rakkautta ja hyväksyntää. Yhteiset Kuplan kyydissä vietetyt hetket ovat tärkeitä muistoja, joita vaalin edelleen.”

Tiesitkö tämän Volkswagen Kuplasta?

  • Mallia tuotettiin ulkonäköä suuremmin muuttamatta vuodesta 1939 vuoteen 2003 saakka. Yhteensä Kuplia valmistettiin 12 529 464 kappaletta. Vuodesta 1998 alkaen Volkswagen on valmistanut myös New Beetle- ja Beetle A5 -malleja, joiden muotokieli ammentaa perinteisestä Kuplasta.
  • Kuplan syntytarina liittyy kansallissosialismin nousuun Saksassa 1930-luvulla: kansalle tarvittiin halpa automalli työpaikoille pääsyn helpottamiseksi.
  • Kuplien valmistus käynnistyi joukkorahoituksella: varat tehtaan perustamiseksi kerättiin Saksan kansalaisilta. Valitettavasti saksalaiset eivät koskaan saaneet vastineeksi autoja, jotka heille luvattiin.
  • Maailmalle Kuplat puksuttivat viennin käynnistyttyä 1950- ja 1960-luvuilla. Suomessa virallisen maahantuonnin aloitti Autola oy vuonna 1950.
Vuonna 1965 Suomeen tuotiin yli 17 000 Volkswagen Kupla -henkilöautoa. Kuva: Mobilia
  • Kuplalla oli hyvä status: Volkswagen oli luotettavuutensa ansiosta suosittu varsinkin niiden keskuudessa, jotka joutuivat liikkumaan huonokuntoisilla teillä. Kuplan ympärillä käytiin myös välitystoimintaa, ja uudesta Kuplasta sai usein virallista myyntihintaa paremman hinnan.
  • Kupla oli autotuonnin vapautumiseen asti Suomen jonotetuin auto. Sen asema automarkkinoilla romahti vasta öljykriisin myötä mm. kovan polttoainekulutuksen vuoksi.
  • Tieliikenteen erikoismuseon Mobilian kokoelmissa on useita Kuplia eri vuosilta. Tutustu Mobilian kokoelmiin!