Millaisia eläimiin liittyviä aineistoja löytyy liikenteen, viestinnän ja teknologian museoiden kokoelmista? Tässä blogissa nostamme esiin paitsi eläinperäisiä, myös eläinmaailmasta inspiroituneita esineitä sekä kokoelmiimme tallentuneita kohtaamisia eläinten kanssa.
Blogin kirjoitus sai alkunsa Forum Marinumissa käynnissä olevasta projektista, jossa tutkitaan, miten merimiesten ja merieläinten kohtaaminen näkyy museon esinekokoelmissa. Tähän liittyen museo tekee myös laajempaa kartoitustyötä eläinperäisistä esineistä suomalaisissa merimuseoissa. Tätä blogia varten päätimme laajentaa katsantoa liikenteen, viestinnän ja tekniikan museoiden kokoelmiin.
Eläinnäytteitä, matkamuistoja ja symboleja
Kirjoittaja: Sari Mäenpää, kokoelma-amanuenssi, Forum Marinum.
Forum Marinumin esinekokoelmista löytyy pääasiassa eläinnäytteitä ja eläinten osia. Toiseksi yleisin esinetyyppi on käyttöesineiksi tarkoitetut eläinperäiset esineet. Kolmatta eläimiin liittyvää esinetyyppiä edustavat eläimiä symbolisella tasolla hyödyntävät kulttuurituotteet, kuten albatrossia esittävät purjelaivakauden viirit ja käyttöesineet.
Suuri osa eläinperäisistä esineistä on kulkeutunut Forum Marinumiin osana isompaa lahjoituserää. Eläinten jäänteitä on tyypillisesti kerätty matkamuistoiksi tai voitonmerkeiksi vihamieliseksi tai uhkaavaksi miellettyä luontoa vastaan.
Suurimmasta osasta näistä esineistä kuvailutietoja on saatavilla varsin niukasti. Parhaiten luetteloituja ovat käyttöesineet, joista on saatavilla entisen omistajan tai lahjoittajan nimi ja laiva, missä näitä esineitä on käytetty.
Autot ja eläimet
Kirjoittaja: Petri Niemenmaa, kumppanuuspäällikkö, Auton ja tien museo Mobilia.
Eläimiä löytyy myös Mobilian kokoelmista, sillä eläimillä on aina ollut iso rooli autojen markkinoinnissa. Lähes aina autoihin yhdistettävä eläin on vahva, eksoottinen tai vaarallinen. Vastaavasti eläimiin liitetyt automerkit ja -mallit ovat pääsääntöisesti urheilullisia tai peräti urheiluautoja.
Erilaiset kissapedot ovat tuttuja monen automerkin tai -mallin osalta. Tunnetuin lienee Jaguar. Myös Panther valmisti aikoinaan autoja, mutta ei koskaan saavuttanut Jaguarin kaltaista menestystä ja pantterin taival autotaivaalla jäi lyhyeksi. Itse kissapetojen kuningasta ei ole juuri hyödynnetty lukuun ottamatta Peugeotia, jonka brändin osana kissaeläin on kulkenut 1900-luvun alusta lähtien.
Tunnetuin auton ja eläimen yhdistelmä on Fordin 60 vuotta sitten lanseeraama Ford Mustang. Keulamerkissäänkin laukkaavan villihevosen mukaan nimetty malli osui maaliin kerralla ja vetoaa kuluttajiin edelleen. Myös italialainen Ferrari on yhdistänyt merkkiinsä mustan takajaloillaan tanssivan hevosen.
Ferrarin italialainen kilpailija, Lamborghini taas on mieltynyt härkiin. Härkäaihe toistuu merkin logossa sekä useissa Lamborghinin malleissa. Merkin tunnetuin malli Miura on saanut nimensä kuuluisasta härkätilasta, Islero taas härästä, joka tappoi tunnetun matadorin 1947.
Eksoottisempia yhdistelmiä ovat Chevrolet Corveten nimeen liittyvä keihäsrausku eli Stingray, Fiatin ja Lancian urheilullisiin Abarth-vaihtoehtoihin liittyvä skorpioni-symboli ja AC Cobran nimeen ja logoon liittyvä legendaarinen käärme. Myös mielikuvituseläimiä on hyödynnetty, Fordilla on ollut Thunderbird ja Pontiacilla Firebird, hurjia tipuja molemmat.
Esine kuin onnenpotku!
Kirjoittanut: Aikku Meura, tapahtumakoordinaattori, Median museo ja arkisto Merkki.
Tämä kokoelmaesine onkin oikea onnenpotku! Vaikka Median museo ja arkisto Merkin kokoelmat eivät ole erityisen eläimelliset, mukana on sentään onnen symboli, hevosenkenkä.
Kyseinen esine on Helsingin Sanomien urheilutoimituksen 1990-luvulla saama lahja Suomen Hippos ry:ltä. Hevosenkenkä liitettiin sanomalehden urheilutoimituksen epäviralliseen museokokoelmaan, jossa se oli esillä vuoteen 2014 saakka, kunnes kokoelma siirrettiin Päivälehden museolle, siis nykyiselle Merkille.
Kana raiteilla!
Kirjoittanut: Antti Kalliola, tietopalveluasiantuntija, Suomen Rautatiemuseo.
Rautateiden ja eläinten yhteyttä pohtiessa ensimmäisenä mieleen tulevat matkat yhdessä lemmikin kanssa. Kissat, koirat sekä kaikki muutkin pienet matkustavaiset ovat kautta aikojen kulkeneet omistajiensa rinnalla myös junissa, sittemmin erityisissä lemmikkivaunuissaan.
Eläimellistä meno on ollut toisinaan lemmikkivaunun ulkopuolellakin. Rautateillä on aina rakastettu lempinimiä ja erilaisia veturityyppejä onkin nimetty innokkaasti eläinten mukaan. Lempinimiä on johdettu veturin virallisesta nimestä sekä ominaisuuksista ja luonteesta. Kiskojen päällä on nähty muun muassa Kanaa (höyryveturi Vr1), Ankkaa (höyryveturi Vr2), Kukkoa (höyryveturi Vr3) ja Kalkkunaa (höyryveturi Vr5) siivekkäiden edustajina sekä karhumaisen vahvoja Otsoa (dieselveturi Tve1) ja Nallea (dieselveturi Tve5 tai dieselveturi Dv16). Pässi (höyryveturi B1), Siperian Susi (sähköveturi Sr1) sekä Marsu (sähköveturi Sr2) täydentävät vetureiden värikkään eläintarhan.
Eläimiä tai eläinhahmoja on aika ajoin hyödynnetty myös osana rautateiden matkailumarkkinointia, esimerkiksi lähiliikenteen Verneri-maskottina ja pikkujoulujunan mainoskuvausten pääroolissa, joulupukin porona. Mutta paras markkinointihan tulee kuin itsestään: pääseehän Suomessa junalla nimittäin ihan Eläinpuistoon saakka!
Kurjen nokka painoi liikaa eikä pyrstössäkään ollut kehumista
Kirjoittanut: Mia Kunnaskari, viestintä- ja verkostoasiantuntija, Suomen Ilmailumuseo.
Eläimet näkyvät myös Ilmailumuseon kokoelmissa. Vuonna 1921 perustetun Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan, sittemmin Valtion Lentokonetehtaan johtaja Asser Järvinen ajoi tehtaan toiminnan laajentamista kotimaisen suunnittelun ja siviililentokoneiden suuntaan. Hän ryhtyi omin päin edistämään edullista yleiskonetta 1926 insinööri Kurt Bergerin kanssa. Ilmailuvoimien esikuntaa lähestyttiin 28.8. kirjeellä:
Jotta mainitunlainen lentoharrastus, jonka merkitys maanpuolustuksenkin kannalta on sangen huomattava, leviäisi siviiliyleisön keskuuteen, on tällaisen huokeahintaisen kotimaisen koneen aikaansaaminen välttämätön.
Ilmailuvoimien komentaja päätyi puoltamaan Kurki-hanketta, mutta puolustusministeriö edellytti, että sitä tuli voida käyttää myös sotilaallisiin tarkoituksiin. Kurki-tyyppisen ”turismi- ja postikoneen” arvioitiin sopivan hyvin tähystäjien ja ohjaajien harjoituskoneeksi.
Kurki arvioidaan konseptiltaan edistykselliseksi, sillä se oli rinnakkain istuttava kaksoisohjaimilla varustettu nelipaikkainen yksitaso aikana, jota kaksitasot hallitsivat. Lento-ominaisuudet eivät kuitenkaan vakuuttaneet. Koelentäjä Georg Jäderholm lensi aluksi matalia hyppylentoja, koska moottori kävi epävarmasti ja kone oli nokkapainoinen. ”Järvisen laatikko” -lempinimen saaneen koneen kokonaislentoaika jäi 13 tuntiin 17 minuuttiin.
Kurjen ohella moni muukin kotimainen kone on saanut linnun nimen tai lempinimen – mainittakoon esimerkiksi Haukka, Korppi ja purjelentokoneet Harakka I ja II. Lokki-lempinimellä on lentänyt useampikin kone, joista DC-3 ”Lokki” on Ilmailumuseon pihalla tänäkin päivänä muistomerkkistatuksella. Muita mukavia eläimiä suomalaisesta ilmailuhistoriasta tunnetaan muun muassa Sääski ja Paarma.
Lehmä postibussin kyydissä
Kirjoittanut: Mirka Ylä-Mattila, Postimuseon viestintäsuunnittelija.
Postimuseon kokoelmista löytyy tarina lehmän kuljetuksesta postilinja-auton kyydissä Lapissa. Tarinan kertoi Raino Palokangas (s. 1944), joka työskenteli Postin palveluksessa 1959-2000, Postibussin rahastajana 1959-1973 ja kuskina 1973-2000.
Haastattelu on tehty 20.9.2023, ja tapaus sattui heti vuonna 1959, kun Palokangas oli ensimmäistä kesäänsä rahastajan kesälomatuuraajana. Tapahtumapaikka Rovisuvanto on Tenojoen varressa Utsjoelta lounaaseen. (Tekstiä on hiukan muokattu luettavampaan muotoon)
”Kun olin kesäloman tuuraja, ni sattu semmonen juttu Karigasniemessä, kun olin lähdössä Rovisuvantoon. No tuota niin. Sitte oli vielä semmonen vanha, tuota, Vanaja tai Volvo, peräkoppi oli siellä, että se oli niinku alempana sitä tupakkakoppia ja siinä oli tuota sitte näitä penkkejä siellä peräkopissa ja tavaratilassa. No, lähetään menemään Rovisuvantoa kohti ni mitä ollakkaan, siinä Rovisuvannosta oleva Lapin emäntä oli viemässä lehmää sinne Rovisuvantoon takasin, se oli käyttäny astutuksella sen ja no niin mitä ollakkaan. Tämä on vanha kuljettaja, ko hän oli tuttu jo kaikkien kans ja hän oli vanhimpia postiauton kuljettajia.
“No mihin ne tytöt on menossa?” Aukas ikkunaan ja pysäytti ja kysy. “No, kotia tietenkin.” “Jaaha, no mistä te tulette?” Kysy iha ilkeyttään se. “Sonnilasta!” “No kelpaako kyyti?” No minä, että mitä tuo sano? Kelpaako kyyti? No joo. Ei muutako postisäkit sinne tupakkakoppiin ja ovi auki ja lehmä ja emäntä sisälle sinne perälle ja se sai istua siellä ja pitää sitä lehmää kiinni siinä.
Mutta kun me päästiin Rovisuvantoon niin arvaat varmaan, että sillä oli virtsa ja sonnat ja kaikki oli siellä peräkopissa. No ei muutako sitte ku mentiin Rovisuvantoon, niin siin oli semmonen matala luiska sinne Tenoon johon laskettiin vedet ja autolla, säädettiin se auto siihen ja pantiin tämä topparipölkky sinne renkaan alle ja se ajo niin että se meni kallelleen se auto. Emäntä tuli varpuluuan kans ja putsasi ja vei ja mäntysuopa oli ja putsasi sen peräkopin. Noni, ei mitään muuta ku annettiin ovien olla auki. Sillä aikana me kauppias Härkösellä sitte juotiin kaffeita siinä ja ootettiin, että se vähän kuivaa. No, sitte lähdettiin Karasjoelle.”
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta