Suomen ensimmäisen tietokoneen Eskon rakennusprojektilla oli tärkeä merkitys diplomi-insinööri Hans Andersinin elämässä. Esko elää myös Andersinin ensimmäisen lapsenlapsen Irina Halmisen lapsuusmuistoissa.
Lähes seitsemän vuosikymmentä sitten 1950-luvulla joukko professoreita, insinöörejä ja matemaatikkoja uurasti Teknillisen korkeakoulun kemian laitoksen ullakolla: he rakensivat Eskoa, Suomen ensimmäistä tietokonetta. Yksi projektiryhmän jäsenistä oli diplomi-insinööri Hans Andersin (1930–2010).
Neljä vuosikymmentä myöhemmin 1990-luvulla Andersin vei lapsenlapsensa Irina Halmisen (o.s. Andersin) Tekniikan museoon tutustumaan aikaansaannokseensa.
Ensimmäinen kohtaaminen Eskon kanssa hämmensi Irinaa ja hänen siskoaan, joiden mielikuva tietokoneesta oli nykyaikaisempi.
– Isoisä hehkutti Eskoa etukäteen, mutta todellisuus tuotti meille pienen pettymyksen. Ajattelimme, että eihän Esko edes näytä tietokoneelta vaan seinältä, josta törröttää nappuloita!
Esko raivasi tietä nykytietokoneille
Tietokoneiden kehitys on edennyt viime vuosikymmeninä hurjalla vauhdilla, ja vaatekaapin kokoinen Esko on toiminnallisuuksiltaan ja ulkomuodoltaan valovuoden päässä nykylaitteista. Itse asiassa Esko oli vanhentunut jo valmistuessaan vuonna 1960, sillä hanke viivästyi.
Tekniikan museon tuottaja Riina Linna kertoo, että projektissa olivat tittelit kohdillaan mutta rahat olivat varsinkin loppuvaiheessa tiukalla.
– Hanketta veti suureellisesti nimetty matematiikkakomitea, jossa olivat mukana alan nimekkäimmät professorit, mutta käytännössä mahdollisuuksia oli vähemmän. Hankkeella oli aluksi rahoitus, mutta se oli sen verran niukka, että tietokone piti rakentaa valmiskomponenteista.
Viivästymisestään huolimatta projektilla oli keskeinen rooli tietokoneiden saattamisessa nykyaikaan, ja se sai runsaasti mediatilaa. Voidaan jopa sanoa, että tietotekniikan ala syntyi Eskon myötä.
Eskolla oli tärkeä merkitys myös Hans Andersinin urakehitykselle: hänestä tuli sittemmin Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen tietojenkäsittelytieteen professori.
Irina muistelee isoisänsä olleen luonteeltaan vaatimaton, mutta vielä pitkän urankin jälkeen hänestä välittyi ylpeys nuoruusvuosien saavutuksesta. Professori vieraili lastenlastensa kanssa Tekniikan museossa muutamaan otteeseen, ja vierailuilla keskityttiin pääasiassa Eskoon tutustumiseen.
– Esko on ollut aina läsnä perheessämme. Eskolla on perusteltu esimerkiksi sitä, mitä kaikkea isoisä osaa: ”Kyllähän ukki osaa rikkinäisen VHS-soittimen korjata, rakensihan hän sentään Suomen ensimmäisen tietokoneen!”
1950-luvulta tulevaisuuteen
Riina Linna arvelee, että Eskon valmistumisen aikaan olisi saanut olla hurja visionääri, jotta olisi aavistanut, että tietokoneista tulisi vuosikymmenten kuluttua osa ihmisten arkielämää.
– 50-luvulla visiot tietotekniikan kehityksestä liittyivät lähitulevaisuuteen, ja fokus oli siinä, miten tutkimuslaitokset ja teollisuus voisivat hyötyä tietokoneiden laskentatehosta. Esko-projektinkaan tavoite ei ollut rakentaa tietokonetta hyötykäyttöä varten vaan harjoitella matematiikkakonetekniikkaa ja kehittää laskentatehoa: miten asioita saataisiin tehtyä vähemmällä ihmismäärällä ja nopeammin?
Irina Halminen sai ensimmäisen oman tietokoneensa vuonna 2000. Nykyään hän käyttää tietokoneita ja älypuhelimia päivittäin työssään ja vapaa-ajallaan. Mitä Irina ajattelee: osasikohan Hans-ukki aavistaa nuoruusvuosinaan, miten huimaa vauhtia tietotekniikka kehittyy?
– Uskon, että hänellä oli aavistus. Isoisä oli koko uransa ajan edistyksellinen, ja hän ei koskaan päivitellyt tekniikan kehitystä. Silloin kun muut vielä pyörittivät lankapuhelimien numerokiekkoja, ukilla oli auton takakontissa laatikon muotoinen matkapuhelin.
Entä mitä Irina arvelee siitä, millaisia tietoteknisiä laitteita hänen omat lastenlapsensa käyttävät tulevaisuudessa?
– Luulen, että tulevaisuudessa tietokoneet ja älylaitteet mahdollistavat entistä helpomman, nopeamman ja vaivattomamman arjen. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan esimerkiksi ääniohjaus kehittyy, hän sanoo.
Pääset osallistumaan ESKOn rakentamisen siihen vaiheeseen, kun laitteen ohjelmointi- ja laskentakykyä vielä testataan. Lataa siis itsellesi Tekniikan museon ja Kajaanin Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tuottama virtuaalinen ESKO-peli.
Eskosta tehty peli löytyy nyt myös täältä:
Viisi faktaa Eskosta
- Eskon pidempi nimi on Elektroninen sarjakomputaattori. Lyhenne tosin keksittiin ensin, sillä tavoitteena oli löytää tarttuva nimi. Vasta myöhemmin pohdittiin, mikä lyhenteen merkitys voisi olla.
- Esko-projektin aikaan tietokoneita kutsuttiin matematiikkakoneiksi. Nimitys on looginen, koska tietokoneet perustuvat laskentaan – ykkösiin ja nolliin.
- Jotta Eskolla pystyi laskemaan, se tarvitsi useita koneen käyttäjiä.
- Matematiikkakomiteassa oli mukana yksi nainen, Kaarina Oksanen, joka oli oman aikansa Linda Liukas: hän työskenteli Esko-projektissa mm. ohjelmoijana.
- Esko on Tekniikan museon tunnetuimpia kokoelmaesineitä, ja sillä on oma fanikuntansa. Esimerkiksi muusikko M.A. Numminen on tehnyt Eskolle oman laulun.
Kansikuvassa Irina Halminen isoisänsä Hans Ansersinin kanssa minigolfaamassa vuonna 1990. Kuva: Irina Halmisen kotialbumi
Oletko antanut tietokoneellesi nimen? Kerro siitä meille!
Suomen ensimmäiset tietokoneet nimettiin. Nimet kuvasivat hyvin sitä symbolista arvoa, joka koneilla oli kansallisen identiteetin ja teknologiaidentiteetin muokkaajina sekä koulutustyön välineinä.
– On aivan eri asia, että tietokoneen nimi on Esko eikä esimerkiksi Eniak 1. Kun matematiikkakomitean rakentamalle koneelle etsittiin nimeä, yksi vaihtoehto oli Sampo. Koneen symbolista arvoa kuvaa hyvin se, mitä lehdissä kirjoiteltiin: niissä kysyttiin Kalevalaan viitaten, olisiko tekeillä ”uusi Suomen sampo”, Riina Linna kertoo.
Jotkut nimeävät tietokoneitaan vielä nykypäivänäkin. Esimerkiksi tämän jutun kirjoittaja nimesi ensimmäisen läppärinsä Proosaeepokseksi. Oletko sinä antanut tietokoneellesi nimen?
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta