Lättähattu eli kiskoauto oli raiteille saapuessaan moderni kulkuväline, joka muutti junilla kulkemista. Kiihdytys ja jarrutus oli Lättähatuilla nopeaa, minkä vuoksi ne soveltuivat hyöryvetureita paremmin tiheille pysäkkiväleille. Myös kulkusuuntaa pystyi muuttamaan ilman vaihtotöitä, ja Lättähattujen jakaminen erillisiksi juniksi risteysasemilla oli helppoa, mikä mahdollisti joustavat junavuorot.
Lättähattujen ominaisuuksien ansioista niillä pystyttiin luomaan uutta joustavaa liikennettä sinne, missä linja-autot eivät palvelleet. Ne olivatkin tavallaan kuin raiteilla liikkuvia busseja. Lättähattuja käytettiin pääasiassa paikallisliikenteessä ja hiljaisilla rataosuuksilla, muun muassa monet työ- ja koulumatkat kuljettiin niillä. Lättähattuja käytettiin myös juhlajunina esimerkiksi juhannuksena.
Junien kulta-aika oli 50- ja 60-luvuilla, mutta mitenköhän matka taittuisi juhannuksen viettoon tänä päivänä?
Miten Lättähattu sai nimensä?
Kun sinivalkoiset Lättähatut tulivat raiteille, ne saavuttivat nopeasti suuren kansansuosion kevyinä ja mukavina liikennevälineinä. Niitä ei kuitenkaan lanseerattu raiteille Lättähattu-nimellä. Nimikilpailu järjestettiin 50-luvulla, jotta pidetyille kiskoautoille saataisiin kansan keskuudessa tunnettu nimi. Kilpailun tuloksena nämä Dm6- ja Dm7-sarjan junat saivat kansan suussa nimen Lättähattu.
Nykyisin Lättähattuja voi nähdä vain museoissa. Junan kyytiin pääsee edelleen esimerkiksi Suomen Rautatiemuseon tapahtumissa heinäkuussa. Tutustu aikatauluihin ja ohjelmaan museon sivuilla ja hyppää aikamatkalle suoraan 50-luvulle!
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta