Innovatiivinen auton läpileikkaus

MobiPotti – liikkuvan kulttuuriperinnön suojelua ja elämänmittaista oppimista

29 syyskuun, 2022

”Joutaa museoon”, ”se on vanhentunutta museokamaa”, ”jos emme kehity, meistä tulee museo”.
Harhaan menevät ja vanhentuneet puhekielen ilmaukset väittivät, että museo olisi jotakin pysähtynyttä, ajasta jäänyttä ja tunkkaista. Jatkuvasti kasvavan yhteiskunnallisen arvostuksen – ja kävijämäärien – valossa kielikuvat ovat pahasti poskellaan ja todellisuudelle vieraita.

Juuri sovitun kansainvälisen määritelmän (ja suomalaisen museolain) mukaan museot ovat yleisöille avoimia, saavutettavia ja inklusiivisia, ja ne kasvattavat monimuotoisuutta ja kestävyyttä. Ollakseen tällaisia, museot ovat innovatiivisia, monialaisia, arvopohjaisia ja vastuullisia toimijoita.

Museovirasto myöntää vuosittain avustuksia ammatillisten museoiden innovatiivisille hankkeille, joiden katsotaan kehittävän ja hyödyttävän koko museokenttää ja yhteiskuntaa laajemminkin.

Auton ja tien museo Mobilia sai vuodelle 2022 innovatiivisen hankkeen avustusta MobiPotti-hankkeelleen, jossa Mobilian olemassa olevia ja vielä tulossa olevia palveluita tuotetaan elinikäisen oppimisen keinoin. Tieto ja tunne ovat kulttuuriperintötyön inhimillisiä kulmakiviä, ja kumpaakin voidaan tukea digitalisaation keinoin, kun vain ymmärretään uusien välineiden luonne.

Mustavalkokuvassa presidentti Svinhufvudin kanttiautotyyppinen Chevrolet. Matkustajille on umpinainen kori, kuljettaja ajaa avotilassa vain tuulilasisuojanaan. Hyvinpukeutuneita miehiä auton ympärillä ajoneuvoa ihmettelemässä asfalttipihalla kivatalon edessä.
Eräs historiallinen ajoneuvo: presidentti Svinhufvudille lahjoitettu Chevrolet Town Sedan. Tällaisen ajoneuvon elinkaaresta voi hyvässä lykyssä jäädä muistijälkiä. Auton jäänteet ovat olemassa ja niiden restauroinnissa tarvitaan sekä tietoa, dokumentteja, mallintamista että runsaasti käsityötaitoa. Kuva: Aarne Pietinen 1931/Museoviraston historian kuvakokoelma

 

Tehdäänkö tietokoneella?

Digitalisaatio mahdollistaa paikasta ja ajasta riippumattomien palveluiden tuottamisen ennen näkemättömässä laajuudessa. Esimerkiksi suurnopeusskannereilla tehty massadigitointi tuottaa valtavan määrän digitaalista aineistoa historiallisten ajoneuvojen viranomaisasiakirjoista, yleisön vapaaseen käyttöön.  Vaikkapa Finna.fi -ympäristö kasvaa ja monipuolistuu koko ajan. Tiedon määrä ja mahdollisuudet ovat niin suuria, että perinteisillä medioilla ei voida kasvattaa vaikuttavalla tasolla palveluita yleisön käyttöön.

 

1970-luvulla kuvattu Teboil-huoltamo värikuvassa, jossa matalan, tumman huoltoasemarakennuksen edessä on kolme itsepalvelu pumppua ja oranssinpunainen farmariauto tankattavana.
Välähdys menneisyydestä ja Lappohjan Teboil 1.9.1976. Vanha valokuva esittää tallennetun hetken jo kadonneesta ajasta. Digitaalinen kopio puolestaan tuo menetetyn aineellisen todellisuuden muiston laajojen yleisöjen ulottuville. Kuva: Teboilin kuvakokoelma/Mobilia

Alkuperäislähteet ovat tutkijoille ja monille muillekin tietysti korvaamattomia, mutta historiallisten kulkuneuvojen vaalimisessa yksittäisillä tiedonmuruilla on useimmiten nimenomaan välineellinen tai välittävä tehtävä. Objektit kuitenkin ovat useimmiten fyysisiä ja materiaalisia, vaikka niiden tallentama ja esittämä aineeton perintö ymmärretäänkin koko ajan paremmin.

 

Kuvakooste, jossa viisi vanhaa erilaista autoihin liittyvää viranomaisasiakirjaa. Lomakkeet ovat sävyiltään eri värisiä ja niissä on käsinkirjoitetut tiedot. Lisäksi oikeassa ylänurkassa on kuva arkistolaatikoista metallihyllyillä.
Esimerkkejä viranomaisdokumenteista, joiden avulla jonkin tietyn ajoneuvoyksilön elinkaarta voidaan yrittää tutkia ja täydentää – tietoja, jotka tekevät ajoneuvosta historiallisen. Kuva: Mikko Pentti

Historiallisten dokumenttien ohella tarvitaan neuvoja, ohjeita ja esimerkiksi entisöintiavustuksia. Näiden kaikkien kohdalla tulisi saada tarve ja keinot kohtaamaan.

Elämänmittaista oppia

Sähköisten palveluiden laajentamisen kannalta on oleellista ymmärtää käyttäjien tarpeita ja valmiuksia ja toisaalta pyrkiä tiedon jalostumiseen ja eheytymiseen. Näitä kaikkia yhdistää inhimillisen ymmärryksen arvo. Ilman ihmistä ei olisi tiedon tarvitsijaa eikä tiedolle annettua arvoa ja merkitystä.

Mobilian hanke kääntää huomion ihmisen erityiseen kykyyn oppia uutta. Elinikäinen oppiminen tarkoittaa sitä, että ihmiselle oppiminen on jatkuvaa, koko elämän kestävää toimintaa, jossa aiempia käsityksiä ja osaamista sovelletaan uudenlaisissa tilanteissa. Oppiminen ei siis rajoitu vain tiettyyn lapsuus- tai nuoruusikään, eikä siinä ole kyse pelkästään muodollisesta koulutuksesta.

 

Kuvassa linja-auton puinen korin kehikko puukattoisessa hallissa.
Osaaminen on aineetonta, mutta kohde ja media usein materiaalisia. Lavian Linja-auto- ja koriteollisuusmuseossa tutkitaan ja tallennetaan perinteisen puukehäisen linja-autokorin valmistustapaa, joka teollisena tuotantona on jo aikaa sitten kadonnut. Käsityötaidon ohella tiedolla, ymmärryksellä ja dokumentoinnilla on valtava merkitys. Kuva: Anni Antila

Digitalisaatio, tekoäly ja sähköisiin palveluihin ohjaaminen sekä ilmastonmuutoksen torjuminen asettavat meidät kaikki jatkuvasti ja kiihtyvällä tahdilla kohtaamaan uusia tilanteita, joissa olisi hyvä osata toimia. Kaikki muutos ei tietenkään ole pahasta, päinvastoin – digitalisaatio avaa aivan ennen näkemättömiä mahdollisuuksia tehdä asioita, jakaa ja hankkia tietoa, pitää yhteyksiä ja tehdä yhdessä. On vain muistettava, että digitaalisesti asioita tulee usein tehdä eri tavalla kuin paperilla.

 

Pieni, vanha kirjastoauto pinnaltaan pahasti rapistuneessa kunnossa. Auto seisoo hallissa, jossa auton vieressä on useita muovilaatikoita. Auton edessä miehiä keskustelemassa keskenään.
Käytännön sovellutus osaamisen tarpeesta. Turun Vanha Ykkönen on Suomen ensimmäinen tarkoitukseensa varta vasten rakennettu kirjastoauto. Auton restaurointia on valmisteltu pitkään, ja tänä vuonna on päästy pahasti rappeutuneen korin mallintamiseen ja piirustusten tekoon. Autoa vaaliva yhdistys sai Museovirastolta tieliikenteen kohteiden entisöintiavustusta. Kuva: Anni Antila

Mobilian MobiPotti-hanke yhdistää nämä kaksi näkökulmaa: digitaalisista mahdollisuuksista otetaan kaikki mahdollinen hyöty irti, mutta käyttäjää kohdellaan ihmisenä, joka oppii tekemällä. Tämä näkyy – toivottavasti – helppotajuisina, luontevina ja intuitiivisina tapoina esimerkiksi etsiä tietoa tai muuten täyttää liikkuvaan kulttuuriperintöön liittyviä tarpeitaan.

MobiPotin pohjana hyödynnetään yleisesti käytössä olevaa sähköistä oppimisympäristöä, jonka sisälle paketoidaan aihealueittain erilaisia sähköisiä palveluita. Palvelut eivät ole välttämättä opetusta – eikä Mobilia ryhdy oppilaitokseksi – vaikka sellaisiakin sisältöjä esim. konservointitavoista tullaan julkaisemaan.

Kuvassa auton kunnostuksessa käytettäviä tuotteita. Hartisvahvistettu öljy  kelta-punaisessa kulmikkaassa purkissa ja mikrokidevaha valkoisessa isommassa peltiämpärissä.
Oppimateriaalia: Le Tonkinois hartsivahvistettu öljy ja mikrokidevaha. Turvallisten, ajoneuvon historiallisia piirteitä suojelevien kunnostusmenetelmien jakaminen ja opastaminen olivat MobiPotti-hankkeen pilotin kohteena. Kuva: Diego Carlozzo

Onko siitä jotain hyötyä?

Käyttäjä saa tarvitsemiaan tietoja paikasta ja ajasta riippumatta. Jatkuvasti kasvavat digitaaliset tietovarannot saadaan käyttöön sellaisina palveluina, joihin ne soveltuvat parhaiten. Tiedonhaku ei ole vain näytön skrollaamista.

Vuorovaikutteisuus ja havainnollisuus lisääntyvät, jolloin ymmärrämme toisiamme paremmin. Jopa hankalat asiat, kuten kaikilta valtionavustuksilta edellytettävä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen, voidaan yhdistää yleisön tarpeisiin, kun käytetään oppimismuotoilun keinoja.

Oppimisympäristön sisällöt toimivat hyvin myös mobiililaitteissa, jolloin vaikkapa omien projektien dokumentointi helpottuu huomattavasti. Erillisiltä tiedostojen siirroilta, sähköpostittamisilta ja tallentamisilta vältytään.

Innovaatiosta todeksi

Mobilia päätyi oppimisympäristön hankinnassa hyvin laajalti käytettyyn, suomalaiseen Clanediin. Erityisesti Clanedin puolesta puhuivat helppokäyttöisyys, kehittyneet tekoälyä hyödyntävät prosessit ja kehittämishakuisuus. Ympäristö itsessään on koeteltu ja toimivaksi todettu.

Mobiliassa oppimisympäristön kehittämisessä ovat koko ajan mukana allekirjoittanut sekä amanuenssi Mikko Pentti. Tiimiämme täydennetään syksyn ajaksi projektisuunnittelija Ayda Yilmazilla, joka on tarttunut haastavaan toimeensa heti täydellä tohinalla. Aydalla on kokemusta museotyöstä, mutta myös ymmärrystä ja osaamista digitaalisista palveluista.

 

Tummatukkainen nuori nainen istuu toimistopöydän vieressä edessään näppäimistö ja tietokoneen näyttö.
Ayda Yilmaz työnsä ääressä.

Ensimmäiset uudet palvelut on tarkoitus avata yleisölle jo joulukuun alussa, ja jatkossa sisältöjä lisätään aina tarpeen ja ideoiden mukaan.

MobiPotti-on hankkeen työnimi, joka voi hyvinkin muuttua hankkeen edetessä. Oppimisympäristö mahdollisuuksineen nähdään kuitenkin jatkossa koko museokenttää hyödyttäväksi, liikkuvan kulttuuriperinnön vaalimisen kentäksi. Alusta asti esimerkiksi Museoviraston entisöintiavustusten hakua varten rakennetaan kaikkia liikennemuotoja hyödyntävät mallit. Alusta on avoinna myös muiden museoiden tarvitsemille osaamisalueille.

Mobilia toivottaakin muut museot asiakkaineen ja verkostoineen tervetulleiksi mukaan rakentamaan liikkuvan kulttuuriperinnön digitalisaatiota!

Artikkelikuva: Yhden innovaation läpileikkaus. Kuvan ja sen sisältämän tiedon tallentamiseksi ja jakamiseksi syntyy uusia innovaatioita. Kuva: Renault 5 TL, 1972/Mobilian kuvakokoelma

Anni Antila

Kirjoittaja Anni Antila on Mobilian kehittämispäällikkö. Anni antaa ilomielin lisätietoa hankkeesta ja keskustelee yhdessä tekemisen mahdollisuuksista.