Kukapa ei olisi joskus ihastellut pienoismalleja! Tämäkin kirjoitus sai alkunsa siitä, kun me Trafiikki-verkostolaiset intouduimme ihastelemaan toistemme pienoismalleja (samalla saatoimme myös hieman kehua omiamme). Totesimme, että pienoismallit ovat monipuolisuudessaan aivan lyömättömiä museotyössä, ja valtava ilon lähde niitä harrastaville ja tutkiville ihmisille.
Museoissa pienoismalleja sekä arvotetaan kokoelmaesineinä että käytetään yleisötyössä havainnollistajina ja elävöittäjinä. Pienoismalliharrastajille ne tarjoavat monenlaisia, hykerryttäviä kokemuksia esteettisistä elämyksistä kädentaitojen harjoittamiseen ja yhteisölliseen toimintaan. Pienoismallien maailmaan vihkiytymättömillekin ne tarjoavat mieltä avartavia näkökulmia esineisiin, ympäristöihin ja tapahtumiin. Kun avaat katseesi ja ajatuksesi pienoismalleille, löydät niitä kaikkialta.
Postimuseon näyttelyt elävöityvät pienoismallien avulla
Postimuseo käyttää pienoismalleja erityisesti havainnollistamaan ja elävöittämään näyttelysisältöjä. Pienoismalleista pitävät niin lapset kuin aikuiset ja niistä annetaan paljon palautetta. Yksi Postimuseon vaihtuvien teemanäyttelyiden rakastetuimmista pienoismalleista oli Pienlehtiä ja punkpostia -näyttelyä (2017–2018) varten valokuvan pohjalta rakennettu pienlehteä väsäävän lukiolaispojan huone 1980-luvun alusta. Pienoismallin valmisti Malliakopio Ky.
Postin ja viestinvälityksen kehityksestä Suomessa kertovassa Viestinviejät-näyttelyssä on kaksi pienoismallikokonaisuutta.
Ensimmäisen 1600-luvulla Ahvenanmeren ylittäneen postireitin vaaroista kertova Axel Johanssonin muistitiedon pohjalta käsikirjoitettu kuunnelma on kävijäpalautteen mukaan yksi Viestinviejät-näyttelyn suosituimmista osioista. Matkaa Ahvenanmaan Eckeröstä kohti Ruotsin Grisslehamnia ja dramaattista loppua havainnollistaa neljä pienoismallia matkan eri vaiheista. Tämänkin pienoismallikokonaisuuden on valmistanut Malliakopio Ky.
Ja vielä yksi esimerkki: 1800-luvun lopun kansallisen heräämisen vuosista kertovassa näyttelyosiossa on viiden pienoismallin kokonaisuus, jonka keskiössä on Ruoveden Kalelan erämaa-ateljeessa istuva Akseli Gallén-Kallela. Osion tavoitteena on avata Gallén-Kallelan käymää kirjeenvaihtoa vaimonsa Maryn ja taiteilijatovereiden kanssa. Jokaiselle henkilölle on rakennettu kirjeenvaihdon ajankohtaan ja paikkaan tarkasti sopiva pienoismalli. Pienoismallikokonaisuuden on valmistanut H. Rosti Productions Tmi.
Pienoismallit museoiden tallennusprofiileissa
Trafiikki-museoissa liikennevälineiden pienoismalleja tallennetaan kokoelmiin piirustusten, asiakirja-aineistojen ja valokuvien ohella. Yritysten valmistamat pienoismallit ovat harvinaisuuksia, ja museoesineinä mitä arvokkaimpia objekteja.
Suomen merimuseon kokoelmiin kuuluu satoja pienoismalleja – yli 900, jos aivan pienikokoisimmatkin mallit lasketaan mukaan. Suomessa rakennettujen, Suomen lipun alla liikennöineiden tai muuten maamme merenkulun historiaan oleellisesti liittyvien laivojen pienoismallit ovat tärkeä osa merimuseon tallennusprofiilia. Mallien ohella mm. laivapiirustukset ja valokuvat ovat tärkeää aineistoa tallennettaessa laivojen kaltaisia objekteja, joita ei itsessään ole mahdollisuuksia museoida. Hienosti esikuviaan havainnollistavat laivamallit kiehtovat yleisöä edelleen, eivätkä digitaalitekniikan tarjoamat mahdollisuudet voi niitä korvata, täydentää kylläkin.
Telakkamalli edustaa laivamallien joukossa esikuvalleen uskollisinta osaa. Siinä missä esimerkiksi ns. merimiesmallit vangitsevat pikemminkin impression laivasta, telakkamalli on valmistettu laivan rakentamisen yhteydessä tarkasti mittojen mukaisesti ja päätynyt useimmiten edustamaan alusta laivan tilaajan toimitiloihin. Yleensä telakkamalleja on rakennettu laivatilausta kohden vain muutama kappale, joten jokainen on lähtökohtaisesti harvinaisuus. Telakkamalleihin, niiden käyttöön ja niihin liittyviin arvoihin ja arvostuksiin liittyy paljon mielenkiintoisia kulttuurihistoriallisia aspekteja, jotka osittain heijastelevat laajemminkin varustamo- ja laivanrakennusteollisuutta osana yhteiskuntaa. Näin ne ovat pienoismalleja myös kuvaamiaan laivoja laajemmista ilmiöistä.
Käsityötä ja keräilyä
Pienoismalleja on valmistettu myös käsityön taidonnäytteeksi, keräilyesineiksi tai liikelahjoiksi. Suomen Ilmailumuseon kokoelmissa on tehdasmallien ja harrastajien taidonnäytteiden ohella muutamia todellisia harvinaisuuksia. Museon varhaisimpiin pienoismalleihin kuuluu Aero O/Y:n yhden ensimmäisen lentokonemekaanikon Karl Oscar Fagerströmin keräämät Junkers-pienoismallit. Ne on todennäköisesti valmistettu 1920–1930 -luvulla Berliinissä.
Berliiniläisen Friedrich Allihn´n valmistama pienoismalli on tehty duralumin-alumiinimetalliseoksesta (Aluminiumlegierung). Düreniläiset metallipajat ja valmistajat käyttivät duralumin-metallia vuodesta 1909 lähtien laiva- ja lentokonevalmistuksessa. On epäselvää, miten pienoismallimestari Allihn´n yhteistyö düreniläisten metallipajojen tai metalliseoksen kanssa alkoi, mutta mestarin kädenjäljen tuntee korkeasta käsityöstä ja mallien leimoista. Allihn´n pöytämalleissa jalusta oli viimeisteltyä marmoria, mutta museon mallien alusta on vaihdettu aikoinaan ehkä Fagerströmin toimesta.
Toinen upea yksilö, Convair 440 Metropolitan -pienoismalli, puolestaan seisoi vuosia tekniikan tohtori, rakennusinsinööri Bertel Mortimer Hellmannin työpöydällä. Hellman toimi Seutulan lentokentän rakennustyömaan rakennuspäällikkönä vuosina 1950–1951. Kar-Air lentoyhtiö lahjoitti virtaviivaisen Convair-pöytämallin Hellmannille vuonna 1961.
Allyn Sales Co Manufacturers -niminen yritys on valmistanut metallista valetun mallin Yhdysvaltojen Los Angelesissa todennäköisesti 1950-luvun lopulla. Pienoismalli oli myös käytännöllinen, sillä sitä voitiin käyttää tuhkakuppina. Musta lasinen tuhkakuppi on irrallinen, mutta tärkeä ja kaunis osa pienoismallia.
Allyn Sales valmisti nykyään keräilykohteiksi muodostuneita malleja lentoyhtiöiden markkinointitarkoituksiin todennäköisesti pääasiassa vuosina 1940—1960. Hellmannin pöytää koristanut käyttöesine vangitsee amerikkalaisen viisikymmentäluvun elämäntyylin, kromiset kulkuvälineet ja kauniit ihmiset.
Yhteisöllisesti Pienoisjunatreffeillä
Myös Suomen Rautatiemuseossa pienoismallit ovat monessa mukana. Ja tietenkin itseensä rautatieharrastamiseen kuuluu junien bongauksen ja valokuvaamisen lisäksi kiinteästi pienoismallien rakentaminen.
Jotkut haluavat tehdä toimivan rautatien ympäristöineen, toiset ovat kiinnostuneita erityisen tarkkojen mallien rakentamisesta isoista esikuvistaan. Malleja voi rakentaa alusta asti itse tai valmiista mallisarjoista – ja monessa eri standardoidussa mittakaavassa. Monelle kyseessä on myös keräily.
Voisi kuvitella, että pienoismallien rakentelu on yksinäistä puuhaa, mutta näin ei ole. Malleja rakennetaan usein erilaisissa ryhmissä tai kerhoissa ja välillä kokoonnutaan yhteen jopa isoihinkin tapahtumiin, kuten toukokuisille Pienoisjunatreffeille Rautatiemuseoon. Siellä oma rata tai radanpala saatetaan yhdistää toisten rakentamiin ratoihin tai ajella omilla malleilla yhteisillä radoilla.
Junarataa saatetaan usein pitää leluna tai pikkupoikien puuhasteluna. Kun erilaisia malleja ja pienoisrautateitä katselee Pienoisjunatreffeillä, niin näkee, mitä tutkimustyötä, pikkutarkkuutta ja mielikuvitusta pienoismallinrakennus edellyttää. Leikkimielistä ehkä, leluja tuskin – nuo hienot pienoisrautatiet.
Löydä oma pienoismallisuhteesi
Pienoismalli edessäsi voi olla intohimoisen harrastuksen kohde, käsityön taidonnäyte, kappale teollisuushistoriaa, keräilyharvinaisuus, tiedon ja ymmärryksen lisääjä, ja monia muita asioita.
Pienoismallit ovat selvästikin kokoaan suurempi asia, ja ne taipuvat monenlaiseen käyttöön ja toimintaan. Pienoismallin avulla voi tarkastella oikean elämän suurikokoista kohdetta tai laajaa kokonaisuutta haltuunotettavassa muodossa. Pienoismallit antavat mahdollisuuden vakavaan leikkiin: suuren ja pienen vuoropuhelu riemastuttaa niin pienoismallin tekijää kuin sellaisen tarkastelijaakin.
Aina on hyvä aika tutustua pienoismalleihin – ota ne rohkeasti haltuun omalla tavallasi! Museoista löydät varmasti innostusta minimaailman tarkasteluun ja ehkä innostut itsekin sitä harrastamaan.
Tekstit:
Marina Bergström, näyttelypäällikkö, Suomen Rautatiemuseo
Suvi Jalli, näyttelypäällikkö, Postimuseo
Timo Kunttu, intendentti, Suomen merimuseo / Suomen kansallismuseo
Eijakristina Sumelius, esineamanuenssi, Suomen Ilmailumuseo
Toimitus:
Mia Kunnaskari, yhteistyökoordinaattori, Suomen Ilmailumuseo
Mia Kunnaskari
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta