Sähköautot ovat viime vuosina ilmastonmuutoksen myötä nousseet esille kaikkialla maailmassa. Usein kuitenkin unohtuu, että sähköautoilla ja muilla vaihtoehtoisilla voimanlähteillä liikkuvilla kulkuneuvoilla on pitkä historia, myös meillä Suomessa.
Kun moottorikulkuneuvot yli sata vuotta sitten tulivat tieliikenteeseen, polttomoottori oli pitkään vain yksi vaihtoehdoista. Ensimmäiset konevoimalla kulkevat maantieajoneuvot olivat höyryautoja, joita kehiteltiin jo 1800-luvun alussa, mutta jotka alkoivat yleistyä 1850-luvulta lähtien. Suomeenkin muutamia raskaita höyryautoja tuotiin: 1871 Syväniemen höyrysahalla Kuopion lähellä työskenteli Annikiksi nimetty Thomson Steamer ja seuraavana vuonna toinen samanlainen veti rahtia Jänisjärven ja Laatokan välillä Karjalassa. Ilmeisesti hevosten käyttäminen oli vielä konevoimaa halvempaa, koska ilman kiskoja kulkeneet lokomotiivit eivät yleistyneet.
Höyry, polttomoottori vai sähkö?
Sähköautojen kehittyminen toimiviksi liikennevälineiksi alkoi 1880-luvun lopulla, mutta niiden laajamittaisempi teollinen tuotanto pääsi käyntiin vasta vuosisadan vaihteen tienoilla. Tämä tapahtui varsin samanaikaisesti polttomoottorikäyttöisten ajoneuvojen kehityksen kanssa ja vuosisadan vaihteessa kaikki kolme käyttövoiman muotoa olivat maaliikenteessä tasaväkisiä. Niillä oli tieliikenteessä myös omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Höyryautot tarvitsivat kulkeakseen vain vettä ja hiiltä, mutta toisaalta boileri ja mukana kuljetettava vesi tekivät niistä erittäin painavia. Lisäksi höyryauton käynnistäminen kesti kauan, koska vesi piti saada riittävän kuumaksi. Polttomoottorin etuna oli keveys ja se, että polttoainetta oli mahdollista kuljettaa ajoneuvon mukana. Kuitenkin polttoaineen saatavuus oli kaikkialla huono ja ajoneuvon käyntiinpano raskasta ja vaikeaa.
Sähköautot olivat kilpailijoita nopeampia ja niiden käynnistäminen oli helppoa. Ongelmaksi nousi lataus: sähköä ei voinut kuljettaa mukana ja latauspaikkoja oli vaikea löytää. Lisäksi toimintasäde oli lyhyt. Yhdysvalloissa joissakin suurimmissa kaupungeissa ongelmaan tartuttiin kehittämällä sähköautoihin vaihdettava akku ja luomalla tarvittava infrastruktuuri. Tämä toimi erityisesti sähköautoja käyttäneiden taksiyhtiöiden osalta.
Kuva: Kalle Lindgrén, 1910–1919 / Museokeskus Vapriikki
Sähköautojen huippukausi osui noin vuoteen 1910, jolloin ne olivat varsinkin Yhdysvalloissa jopa suositumpia kuin polttomoottoriautot. Sähköauto kuitenkin hävisi mielikuvissa: polttomoottorin veivikäynnistys koettiin, mainostajien suosiollisella avustuksella, miehekkääksi, kun taas sähköautolla oli kevyen käyttönsä vuoksi naismainen maine.
Kisan ratkaisi kuitenkin Henry Fordin aloittama edullisten polttomoottoriautojen massatuotanto yhdessä huoltoasemainfrastruktuurin kehittymisen kanssa. Polttomoottoriauton ostaja ei ollut sidoksissa suurimpiin kaupunkeihin, vaan saattoi matkustaa minne halusi: bensiiniä oli saatavilla aina. Oman lisänsä toi myös sähköstartin keksiminen. Yhdysvalloista alkaen polttomoottorin saattoi nyt käynnistää nappia painamalla tai avainta kääntämällä, aivan kuten sähköautonkin.
Sähköautoja toki valmistettiin vielä 1920-luvulle asti, ja ne kehittyivät polttomoottoriautojen tapaan. Valmistusmäärissä ne kuitenkin hävisivät kilpailun. Yllätyksenä sen sijaan saattaa tulla, että myös höyryautojen valmistajia oli vielä 1920-luvun lopun suureen lamaan asti useita ja niiden tuotteet olivat monessa suhteessa täysin kilpailukykyisiä polttomoottoriautojen kanssa.
Varhaisvaiheet Suomessa
Suomessa ensimmäinen maininta sähkökäyttöisestä maantieajoneuvosta on vuodelta 1895, jolloin sähköalan insinööri Karl Wahl viipurilaisten sanomalehtien mukaan huristeli kaupungissa sähkömoottoripyörällä. Todennäköisesti tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kyseessä oli oikeasti polttomoottorikäyttöinen kone, joka samalla oli Suomen ensimmäinen polttomoottoriajoneuvo. Tapaus kuitenkin kertoo siitä, kuinka uusia voimanlähteet olivat: journalistit eivät osanneet edes erottaa niitä toisistaan. Samanlaisen moottoripyörän osti myös Finlaysonin tehtaan omistajiin kuulunut Peter von Nottbeck Tampereelta. Olipa Nottbeckeilla käytössään myös höyryauto ja useampia polttomoottorikäyttöisiä autoja, mutta nämä vasta 1900-luvun puolella.
Ensimmäinen Suomeen tuotu sähköauto oli Helsingin palolaitoksen 1909 Saksasta ostama Braun-paloauto. Se toimi akuilla, jotka pystyivät kuljettamaan sitä 25 kilometriä enintään 35 km/h nopeudella. Auto painoi noin 2000 kg, josta akuston paino oli 600 kg. Autoon mahtui kuljettajan lisäksi neljä miestä. Tästä autosta on myös säilynyt 1910-luvulla otettu valokuva pääpaloaseman pihalla Korkeavuorenkadulla.
1912 puolestaan Georg Holm & Co -automobiililiike toi Helsinkiin Flanders Electric -merkkisen sähköhenkilöauton. Ei ole tietoa, saatiinko yhtäkään Flandersia koskaan myytyä, mutta auto herätti hiljaisuudellaan kyllä yleisön huomiota. Kaksi muuta sähköhenkilöautoa tuotiin Suomeen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920. Nämä, merkiltään Rauch & Lang, toi maahan Korpivaara & Halla, joka oli nousemassa suurten autoliikkeiden joukkoon.
Autojen tuontiin näyttäisi vaikuttaneen ensimmäistä maailmansotaa seurannut bensiinipula. Suomen bensiinimarkkinoita hallinneen Nobel-yhtiön kaikki tuotantolaitokset kun olivat jääneet Neuvosto-Venäjän puolelle. Muita sähköautoja ei vaikuttaisi Suomeen tulleen, vaikka varhaisissa ajokorteissa pitkään kummittelikin erillinen kategoria sähköautoille (muut kategoriat olivat automobiilit ja Fordit, johtuen T-Fordin omintakeisista hallintalaitteista).
Artikkelin pääkuvan tiedot: Rauch & Lang -sähköautot Korpivaara & Halla oy:n liikkeen edessä 1920. Kuva: Eric Sundström, 1920 / Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0)
Tankit täyteen!
Kiinnostuitko aiheesta? Mobilian uusi Tankit täyteen -näyttely esittelee polttomoottoriautojen voittokulkua ja vaihtoehtoisten käyttövoimamuotojen paluuta. Näyttelyssä käsitellään myös polttoaineiden myyntipaikkoja sekä huoltoasemien baarikulttuuria. Näyttely avautuu uudelleen 1.6.2020 ja on nähtävillä 31.1.2021 asti.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta