Tiedäthän, ensinnäkin kaikki osaavat pyöräillä. Ja kun kerran on oppinut pyöräilemään, taito säilyy loppuelämän. Tarkalleen ottaen kumpikaan väite ei pidä ihan paikkaansa, mutta varsin monia – useimpia meistä – pyöräily on elämän varrella koskettanut. Nyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Vanhat Velot ry keräävät pyöräilymuistitiedon talteen!
Vuosisatojen pituinen polkaisu
Polkupyörän historia ulottuu yli kahdensadan vuoden taakse, mutta vaikka ensimmäiset havainnot varhaisista pyöräilijöistä ajoittuvat Suomessakin vuoteen 1869, varsinainen ilmiö pyöräilystä kehittyi 1890-luvun loppuvuosista alkaen. Tähän syyt löytyivät sekä polkupyörän kehittymisestä valmiimmaksi ajoneuvoksi että tuotannon tehostumisen alentamista hinnoista. Siitä lähtien polkupyörä ei enää ollut kuriositeetti, vaikka se hankintana pysyi ainakin työläisväestölle suuria ponnisteluita vaativana aina 1930-luvulle asti: monelle polkupyörä oli huushollin kallein rahalla ostettu tavara.
Kuten autokin, polkupyörästä on aina ollut moneksi: arkiseksi kulkuneuvoksi, työvälineeksi, vaurauden tai erityisen connoisseur-hengen ilmentymäksi tai raa’aksi kilpavälineeksi. Moottoroiduista jälkeläisistään fillari eroaa yhdessä merkittävässä mielessä: tsygä on useimmiten ihmisen ensimmäinen oma ajoneuvo – taikaväline, joka vie itsenäisiin seikkailuihin.
Polkupyörä on myös sosiaalisen kanssakäymisen väline, vaikka sillä ei samanlaista tenhovoimaa pariutumisrituaaleissa ehkä olekaan kuin urheiluautolla. Harraste- ja urheiluyhteisöjen ulkopuolellakin fillari on oiva nojailuväline ujoissa kohtaamisissa luokan ihastuksen kanssa, ja vaikka pyörä voi moneen pulaan johdattaa, pääsee sillä myös lujaa pinteestä poiskin.
Polkupyörä on säilyttänyt arkisen kulkuvälineen roolinsa, vaikka sotien jälkeen kasvanut linja-autoliikenne, mopoasetuksen voimaantulo loppuvuodesta 1957, autotuonnin vapautuminen 1962 ja lopulta kiihtyvä rakennemuutos & urbanisoituminen ovat kaikki muuttaneet dramaattisesti arjen matkaketjujen tarpeita.
Polkupyörällä tehdyt arkimatkat voivat merkitä hyvin erilaisia asioita ihmisen iästä, sukupuolesta, varallisuudesta ja työelämään osallistumisesta riippuen. Samoin vapaa-ajan pyöräharrastus voi esimerkiksi suhtautumisessa rahankäyttöön edustaa saman universumin kauimmaisia nurkkia, riippuen siitä, onko tiukoissa trikoissa hiilikuitupyörällä treenaava triathlonisti vai punkkarihenkinen työelämän Babylonia kaatava periaatetaistelija.
Kaikkien tarinat ovat kuitenkin osia suuresta suomalaisen pyöräilyn kertomuksesta, ja jokainen muisto on ihan yhtä arvokas. On ylipäätään tärkeää kuulla ja dokumentoida eri aikoina eläneiden ihmisten ajatuksia erilaisista elämän askareista ja tekemisistä – ei vain historian suurhahmojen sankariteoista, jotka lopulta selittävät historiankulusta varsin yksipuolisesti ja rajallisesti.
Kaverien kanssa pyöräillen
Vanhat Velot ry on suomalainen, polkupyörän ja pyöräilyn historiaan ja kulttuurisiin ilmiöihin vihkiytynyt harrastejärjestö, joka on toiminut rekisteröitynä yhdistyksenä jo 23 vuoden ajan; tätä edelsi vuosien epävirallinen yhteisövaihe. Vanhat Velot julkaisee jäsenlehtenään kaksi kertaa vuodessa pohjoismaiden ainoaa pyörähistoriallista julkaisua, Pikajalka-lehteä.
Harrastetoiminnan ytimessä ovat ajotapahtumat ja vireä sosiaalinen media. Osa tapahtumista järjestetään virallisesti ry:n toimesta ja kustannuksella, osa omakustanteisesti ja loput ovat epävirallisten yhteisöjen ja joukkioiden koollekutsumia. Tärkeimpiä Velojen tapahtumista ovat kevätkesän Retrokilpurit kilpa- ja urheilupyörien harrastajille sekä syksyn Sarka-ajot, joka on suomalaisempi vaihtoehto kansainvälisille tweed run -asutapahtumille. Nämä kumpikin, samoin kuin kaikki muutkin tapaamiset, ovat kuitenkin epävirallisia, leppoisia ja ilman turhan tiukkoja rajauksia tai sääntöjä.
Yhdistyksen nimi viittaa, kuten varmasti useimmat arvaavatkin, polkupyörän varhaiseen ranskankieliseen nimitykseen vélocipède, joka kääntyy sanatarkasti nopeiksi jaloiksi – siitä siis lehden nimi.
Lue lisää vanhojen pyörien harrastamisesta Velojen sivuilta osoitteesta vanhatvelot.org tai yhdistyksen ryhmässä Facebookissa.
Pyöräillään muistot arkistoon
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on jo vuonna 1831 perustettu tiedeyhteisö, joka nimensä mukaisesti keskittyy suomenkielisen kirjallisuuden, kielen ja kansanperinteen tutkimukseen. Seura on perinteisesti hyvin merkittävä kustantaja, mutta myös arkistonpitäjä ja tutkimuslaitos.
SKS:n yksi pitkäjänteinen, korvaamattoman arvokas toimintamuoto on kansalaisten muistitiedon keruu mitä moninaisimmista arjen ilmiöistä. Muistitieto on tallennettua kirjallista kulttuuriperintöaineistoa, jossa laadullinen, koettu kertomus elämästä tallentuu muuntumattomana tulevien tarpeiden tutkimusaineistoksi. Vastausaineistojen laajuus takaa tieteellisen tutkimuksen erilaisten metodien soveltamisen suomalaisten arjen kokemuksiin, sellaisena kuin ihmiset kertovat niitä eläneensä.
Muistoja kerätään tälläkin hetkellä niin nukkumisesta, kateudesta, leivonnasta kuin pyöräilystäkin. Avoinna olevat ja jo päättyneet keruut löytyvät kätevästi SKS:n sivuilta kirjoittamalla hakupalkkiin ”muistitietokeruut”.
Pyöräillään-muistitietokeruu löytyy osoitteesta:
https://www.finlit.fi/arkisto/vastaa-muistitietokeruisiin/pyoraillaan
Artikkelikuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta