Lähestyvän Itämeripäivän tiimoilta päätimme blogissa pohtia Trafiikki-museoiden suhdetta Itämereen. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme, miten meri on läsnä liikenne- ja viestintähistorian museoiden sisällöissä. Entä mitä nämä merelliset sisällöt kertovat merisuhteestamme?
Itämeri näkyy postimerkeillä
Kirjoittaja: Sanna Oikarinen, Postimuseo.
Itämeripäivä lanseerattiin vuonna 2019, mutta postimerkeillä meret ja etenkin Itämeri ja sen suojelu on näkynyt jo aiemminkin. Ensimmäinen Itämeri-teemainen postimerkki, harmaalokkiaiheinen Itämeri julkaistiin vuonna 1974 Itämeren suojelukongressin kunniaksi (kuvassa). Heti ensimmäisen Itämeripäivän jälkeen vuonna 2020–2021 Moomin Characters toteutti yhteistyössä John Nurmisen Säätiön kanssa #MEIDÄNMERI-kampanjan, jonka osana julkaistiin kuuden merkin postimerkkivihko Muumit: Meidän meri, jossa muumit seikkailevat Itämerellä.
Luonnonsuojelun teemat näkyvät säännöllisesti postimerkkijulkaisuissa, ja toisinaan eri maiden postit tekevät yhteisjulkaisuja jonkin tärkeän asian esilletuomiseksi. Esimerkiksi vuonna 2009 Suomen ja Chilen postit aloittivat yhteisjulkaisullaan Jäätiköt sulavat – Meri kansainvälisen postimerkkiyhteistyön huomion kiinnittämiseksi ilmastonmuutokseen. Viimeisimmät meriaiheiset postimerkit julkaistiin keväällä 2024, kun Vedenalaista elämää -postimerkeissä kuvattiin Suomen matalissa merenlahdissa tavattava meriuposkuoriainen, ja meriajokas, joka on Itämeren ainut kokonaan veden alla elävä siemenkasvi.
Suomen Postilla on käytännössäkin pitkät perinteet ympäristön huomioimisessa, ja päästöjen vähentäminen sekä ympäristöasioiden esille tuominen on näkynyt Postin toiminnassa jo 1980-luvulta alkaen, kun Postissa otettiin käyttöön ensimmäinen sähköpakettiauto. Postin ensimmäinen ympäristöohjelma julkaistiin jo 1990-luvulla.
Postimuseon Postimerkkiselaimesta voit selata kaikkia Suomessa julkaistuja postimerkkejä esimerkiksi asiasanan perusteella. Kokeile vaikkapa hakusanoja ”Itämeri” tai ”Suomenlahti”.
Meidän meri -kampanjasta ja sen tuloksista Moomin charactersin sivuilla.
Lue lisää Postin ympäristötyöstä ja -tavoitteista Postin verkkosivuilta.
Hippa muistikirjan sivuilla
Kirjoittajat: Aikku Meura ja Johanna Mieto, Median museo ja arkisto Merkki.
Median museo ja arkisto Merkin kenties sympaattisin merellinen piirros löytyy pienestä muistivihkosta, johon Maissi Holländer (vuodesta 1894 alkaen Erkko) kirjoitti anatomian opintojensa muistiinpanoja vuosina 1892–93. Vihkon alkupuolella on Maissin ruotsinkielisiä kurssimuistiinpanoja, mutta hänen lapsensa ovat käyttäneet viimeisiä sivuja piirustuspaperinaan.
Maissin ja hänen puolisonsa, Päivälehden ensimmäisen päätoimittajan Eero Erkon, purjevene Hippa on piirretty saaristomaisemaan. Kuvassa näyttäisi olevan myös höyrylaiva. Erkko osti veneen vuonna 1897 ja nimesi sen Hipaksi. Kesäkuukausina Maissi vietti usein lasten kanssa aikaa perheen kesäpaikassa Käldön saaressa Nauvossa. Kesäleskeksi jäänyt Eero veneili sitten vapaapäivinään Hippa-veneellään Helsingistä Käldöön, poiketen toisinaan matkalla ystävänsä ja toimittajakollegansa, kirjailija Juhani Ahon kesäpaikassa Porkkalassa.
Eero Erkosta tuli myöhemmin Päivälehden lakkauttamisen jälkeen perustetun Helsingin Sanomien päätoimittaja sekä sitä kustantaneen Sanoma Osakeyhtiön johtokunnan puheenjohtaja. Maissi Erkko toimi puolisonsa uskollisena tukena, mutta hän oli merkittävä henkilö myös suvun tulevan aseman kannalta. Hän nimittäin pohjusti puolisonsa kuoleman jälkeen osakekaupat, joiden seurauksena Erkkojen asema vakiintui yhtiön johdossa ja Helsingin Sanomissa. Eero ja Maissi Erkon sekä muutamien muidenkin tämän mediahistoriallisen mahtisuvun jäsenten arkistoja säilytetään Merkissä.
Digitoitua muistivihkoa voi selailla Merkin sähköisessä arkistossa.
Vihko avautuu Lataa-painikkeesta. Piirros Hipasta löytyy vihkon aukeamalta 28.
Maissi Erkon henkilökohtainen arkisto on digitoitu ja kokonaan julkaistu Merkin sähköisessä arkistossa. Selaa henkilöarkistoa tästä.
Lähteet:
Zetterberg, Seppo: Eero Erkko, 2001.
Hänninen, Reetta: Tulisydän. Maissi Erkon kiihkeä elämä, 2022.
Ilmailumuseon Itämeri menee tunteisiin
Kirjoittaja: Mia Kunnaskari, Suomen Ilmailumuseo.
Ilmailumuseon kokoelmiin kuuluu Kaleva-lentokoneen raitisilmajärjestelmän osa.
Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Aero O/Y:n Junkers-matkustajakone OH-ALL ”Kaleva” lähti klo 13:54 Tallinnasta kohti Helsinkiä. Merellä Neuvostoliiton Iljushin DB-3T-pommikoneet ampuivat alas siviilitunnuksilla lentäneen koneen, jossa oli kuuden eri maan kansalaisia. Surmansa saivat koneen miehistön kaksi jäsentä, kapteeni Bo von Willebrandt ja sähköttäjä Tauno Launis, sekä seitsemän matkustajaa. Elettiin välirauhan aikaa ja vaikeassa poliittisessa tilanteessa Suomen valtionjohto teki vaikenemispäätöksen, ja sensuuri esti kertomasta neuvostoliittolaisten sotilaskoneiden osuudesta tapahtumiin. Kolme päivää myöhemmin Neuvostoliitto miehitti Baltian maat.
Kalevasta tuli hylky, jonka Itämeri kätki syvyyksiinsä. Vai kätkikö? Useaan otteeseen on spekuloitu Neuvostoliiton nostaneen hylyn jo 1940-luvulla. Kalevaa on silti etsitty useaan otteeseen, mm. Suomen Ilmailumuseon ja Viron merimuseon toimesta Finnairin tuella vuonna 1999. Tämänkin jälkeen etsintöjä on tehty useaan otteeseen, tuloksetta.
Raitisilmajärjestelmän osan ohella museon kokoelmiin kuuluu Kalevan ohjekirja. Lisäksi pienoismallimestari Seppo Itkonen (s. 1937) on rakentanut koneesta vuonna 2001 valmistuneen pienoismallin (mittakaava 1:23), joka on sijoitettu museon Avia-kabinettiin. Itkosen lähes kolme vuotta kestänyt projekti toi näkyville Suomenlahden pohjaan kadonneen koneen, yksityiskohtia myöten.
Toukokuussa Ilmailumuseolle tuli tieto erään toisen Itämereen kadonneen koneen löytymisestä. Vuonna 1935 lento-onnettomuudessa pudonneen Junkers F 13 OH-ALI-koneen löytymisestä viestitti virolainen sukellusyrittäjä Kaido Peremees, joka oli tehnyt etsintöjä Viron museoviraston luvalla. Tätä merkittävää uutista vielä sulateltiin, kun Kaido pyysi tunnistusapua toiseen paikantamaansa koneeseen. Kaleva oli löytynyt.
Lue kahden Junkers-koneen löytymisen tarina Ilmailumuseon blogista.
Millainen on suomalaisten suhde Itämereen?
Kirjoittaja: Johanna Aartomaa, Suomen merimuseo.
Suomen merimuseo ja John Nurmisen säätiö teetti Kantar Publicilla kyselytutkimuksen suomalaisten suhteesta Itämereen vuonna 2023. Tutkimus osoitti suomalaisten jakavan huolen Itämeren tilasta ja valtamerten tilasta. Kyselyyn vastanneista 40 prosenttia piti merta tärkeänä omassa elämässään ja arjessaan.
Merta pidetään tärkeimpänä Helsingissä ja Uudellamaalla, vähiten tärkeänä Länsi-, Pohjois- ja Itä-Suomessa. Merisuhdetta kuvastaviksi asioiksi on tunnistettu parhaiten kalan syöminen (65 %) ja laivamatkustus (51 %), mutta kyllä Erkon perheen kesähuvit ja Hippa-venekin luonnehtivat myös nykypäivän suomalaisten suhdetta mereen. Lomailun merenrantakohteissa on tunnistanut itseään kuvaavaksi lähes puolet suomalaisista. Veneilyn ja mökkeilyn meren äärellä omaan elämäänsä liittää 28 prosenttia vastaajista, samoin retkeilyn saaristossa ja merellä. Lapsuus meren läheisyydessä kuvastaa 26 prosenttia suomalaisista.
Suomalaisten mielikuvissa Itämeri on kaunis ja kunnioitusta herättävä, mutta saastunut. Itämeren ympäristöuhat tunnetaan melko hyvin. Itämeren suurin ongelma on rehevöityminen, jonka 83 prosenttia vastaavista tunnisti Itämerelle suureksi tai melko suureksi uhaksi. Suurimmaksi uhaksi miellettiin kuitenkin roskaantuminen. Vain 30 prosenttia piti ilmastonmuutosta hyvin suurena uhkana. Postimerkit sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista että uhanalaisista vedenalaisista lajeista ovatkin paikallaan tietoisuuden lisäämiseksi.
Itämeren alueen geopolitiikkaa seurataan aktiivisesti (47 %). Suhdetta Itämereen selittää osalla myös kiinnostus hylkyjä tai muita merenpinnan alaisia ihmistoiminnan jälkiä kohtaan. Tässä valossa ei yllätäkään, että Junkers-lentokoneiden löytyminen sähköisti mediat.
Meren pinnan alla ihmisiä kiinnostavat hylkyjäkin (29 %) enemmän kalat (51 %) ja muut eliöt (31 %). Näistä kaikista teemoista on julkaistu postimerkkejä.
Muumikirjojen ja Tove Janssonin vaikutusta suomalaisten merisuhteeseen ei tutkimuksessa hoksattu kysyä, mutta epäilemättä niillä molemmilla on ollut vaikutusta siihen, millaisena näemme meren ja kesäisen oleskelun meren äärellä. Laske vaikka, montako merellistä kuva-aihetta löydät Postimuseon postimerkkiselaimesta.
Itämeripäivän tapahtumia Trafiikki-museoissa
Pinnalla – Itämeren juhla Forum Marinumissa
Itämeripäivänä 29.8. Turun merellisyys tuntuu vahvasti merikeskuksen alueella. Museon laituriin rantautuu tutkimusaluksia, ja piha-alueella on muun muassa hauskoja visoja, roskien keruuta ja luovaa kirjoittamista. Tarjolla on myös elävää musiikkia ja muita esityksiä. Tapahtuma-alueella voi bongata myös Ville Viking-kissan.
Itämeripäivänä museo tarjoaa vapaan pääsyn saaristomerta esittelevään 40 000+ -näyttelyyn. Klo 14-18 myös Fregatti Suomen Joutsen on maksutta auki yleisölle. Tapahtuma-alueelle museon pihalla vapaa pääsy.
Katso tarkempi ohjelma museon verkkosivuilta.
Itämeripäivän yleisöopastukset Majakkalaiva Kemillä
Itämeripäivänä Suomen merimuseo järjestää yleisöopastuksia Majakkalaiva Kemille klo 11-11.30 ja 15-15.30. Yleisöopastuksilla perehdytään majakkalaivan arkeen ja lisäksi havainnoidaan meriympäristöä. Kierrokset alkavat laiturilta, ja ryhmään mahtuu 20 henkilöä.
Yleisöopastukset sisältyvät museoalusten pääsymaksuun 10 €/Museokortti tai Kaikukortti, alle 18-vuotiaat maksutta. Pääsyliput Vellamon lipunmyynnistä.
Opastus liittyy John Nurmisen Säätiön käynnistämään jokavuotiseen juhlapäivään meren kunniaksi. Itämeripäivän tavoitteena on innostaa ihmiset nauttimaan ainutlaatuisesta kotimerestämme ja tekemään konkreettisia tekoja sen hyväksi.
Lue lisää Suomen merimuseon verkkosivuilta.
Trafiikki-museot toivottavat merellistä viikkoa ja hyvää Itämeripäivää!
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta