Pauke

Pauke on yksi Mobilian vuoden 2025 näyttelyistä. Mistä ihmeestä siinä on kyse? Mitä siitä voisi sanoa? Aloitetaan siteeraamalla soveltaen Jukka Kuoppamäen elämää suurempaa teosta:

”Avajaiset kun taakse jäi
Mietin hiljaa mielessäin
Mitä siitä kertoisin,
Kysyjille vastaisin.”

Vanhojen moottoripyörien ja mopojen harrastajien Veteraanimoottoripyöräklubi ry viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa. Paikallisyhdistyksistä koostuvalle luontevasti juhlaa vietetään erilaisin tapahtumin ja näyttelyin. Varsinainen juhlanäyttely avautui Mobilian Lossisalissa toukokuun alussa. Pauke-niminen näyttely on toteutukseltaan hiukan omalaatuinen, oma itsenäinen kokonaisuutensa, jolla halutaan kunnioittaa VMPK:n taivalta, mutta joka ei rajaudu vain yhdistyksen historiaan.

Pauke on kuin novelli, valokuvin ja esinein kuvitettu pieni kirja. Tarina koostuu kolmesta luvusta, jotka kertova kuvitteellisesta moottoripyörämatkasta jostakin jonnekin, moottoripyörän syntyhetkistä aina vuoteen 1975, jolloin Veteraanimoottoripyöräklubi ry sai alkunsa Tampereella Salhojankadun pubissa pidetystä kokouksesta. Paljastamatta enempää juonesta voi sanoa, että tätä kuitenkin edeltävät tuskaisat hetket, kuten klassiseen draaman kaareen pitääkin.

Mitä Paukkeesta on hyvä tietää? Lähdemme ratkomaan arvoitusta Mobilian asiakaspalvelijoiden esittämin kysymyksin ja näyttelyn koostaneen Anni Antilan mystisin vastauksin. Tässä siis Q & A, olkaa hyvät:

K: Mikä on tärkein asia, joka näyttelystä tulee tietää?

V: On vaikea nimetä yhtä tärkeintä asiaa, mutta oleellista on tietää, että Pauke on tarina. Siitä saa eniten irti, kun heti kynnyksen jälkeen aloittaa vasemmalta ja etenee tekstien, kuvien ja moottoripyörien kuljettamana myötäpäivään aina loppuun asti. Tekstitauluja ei pidä säikähtää, luettavaa ei lopulta ole mitenkään ylettömästi, vaan juuri sopivasti. Samoin pyörät ja muut esineet näkyvät parhaiten, kun malttaa mielensä. Lopussa juhlavuottaan viettävä Veteraanimoottoripyöräklubi näyttäytyy sitten hieman uudenlaisessa valossa.

K: Montako moottoripyörää on esillä?

Riippuu vähän laskentatavasta, mutta reilun tusinan verran. Tarkalleen ottaen lukuun sisältyy materiaalia moposta mahtipyöriin. Näytillä olevat esineet on valittu tarinan mukaisesti harrasteen eri kanteilta ja ajallisesti 1910-luvun latolöydöistä aina VMPK:n perustamishetkeen asti.

 K: Mikä on tehokkain moottoripyörä?

Hauska kysymys! Googlen mukaan sarjatuotantomoottoripyöristä kaikkien aikojen tehokkain on vaikeasti ratkaistava kysymys. Viime aikoina tehokkaimmaksi mainostetaan nettilähteissä Marine Turbine Technologyn 420-hevosvoimaista turbiiniprätkää, mutta onko se oikeasti tuotantopyörä? Autoperäisillä V8-koneilla varustetut Boss Hoss:t voivat mennä tehoissa vielä paljon pidemmälle. Tehokkaimmat sarjatuotantomoottoripyörät liikkuvat nykyään tehoissa reilussa 200 hevosvoimassa.

Näyttelyn pyöristä eniten tehoa on Kawasaki 900 Z1:ssä eli ”Ysi-Kawassa”, joka tarjoili vauhtia ja vaarallisia tilanteita 81 hevosvoiman tehoilla.

 K: Mistä idea näyttelyyn tuli?

V: Jaa-a. Aloite juhlanäyttelyyn tuli toki VMPK:lta ja tarkemmin sanoen Tampereen paikalliskerho Mansen Masinisteilta (muistettakoon, että koko VMPK sai alkunsa nimenomaan Tampereelta) jo hyvissä ajoin vuonna 2023. Tästä alkoi vaihtoehtojen pohtiminen. Alusta asti oli sovittu, että näyttely sijoittuu Lossisaliin, mikä tarkoitti myös, että ihan perinteistä moottoripyörä- tai yhdistyshistoriallista näyttelyä ei olla tekemässä.

 Paukkeen idea syntyi luovan prosessin tuloksena ja sitä edelsi tavanomainen tuska ideoiden ristiaallokossa. Lopulta niin nimi kuin perusideakin taisi syntyä näyttelyn kuraattorin (siis allekirjoittaneen) oivalluksena Lossin kupeessa. Osansa lienee ollut erilaisten moottoripyöräkertomusten lukemisella.

 K: Moottoripyöräkerhot yhdistetään usein rikollisuuteen. Onko näin ollut aina vai onko ilmiö startannut esim. sosiaalisen median myötä?

 V: Jälleen hieno kysymys! Aihetta on varmasti tutkittu monilla tahoilla, mutta kulttuurihistoriallisesti voisi nähdä monenlaisia kerroksia ja näkökulmia. Moottoripyörä oli teollistumisen kolmannen aallon tuote ja automobiilien (siis itsestään liikkuvien) joukossa monella tapaa merkittävä kapistus. Jo 1900-luvun alkupuolella moottoripyörä eri muodoissaan sai modernistisen itseisarvonsa ohella ihan arkisia tehtäviä hyötyajoneuvona. Meilläkin huonojen teiden Suomessa moottoripyörä oli vielä 1930-luvulla mm. metsäteollisuuden liikkuvien toimihenkilöiden luottokone, joka tehosti teollisen mittakaavan raaka-ainetuotantoa; autolla ei olisi tehty niitä töitä metsäpoluilla. Toisaalta samaan aikaan moottoripyörä tarjosi liikkumisen vapautta myös hämärän aikaan mm. pirtukuljetuksiin ja muihin nopeutta vaativiin, vaarallisiin tehtäviin. Riippumattomuus ja tietynlainen stereotypinen ”miehekkyys” siis saattoi liittyä moottoripyöräilyyn jo varhain, vaikka ajoivat niillä naisetkin, ainakin jotkut.

Moottoripyöräjengien historia liitetään yleensä Yhdysvaltoihin ja toisen maailmansodan jälkeiseen uuteen aikakauteen. Sodasta palanneilla nuorilla miehillä ja erityisesti jatkuvassa ilmatorjunta-ammusten kuolemanvaarassa kyynistyneillä pommikonemiehistöillä oli rahaa, mutta myös henkistä kuormaa etsiä itseään. Määränpäättömyys ja moottoripyöräily kaltaistensa kera oli omanlaistaan cowboy- tai meikäläistä häjykulttuuria muistuttavaa ”rajalla olemista”. Alakulttuuri oli niin näkyvä, että Hollywoodkin sen bongasi elokuviin kuten ”The Wild One” vuodelta 1953. Vastaavia mm. ”rocker-jengejä” oli sitten Euroopassakin. USA:ssa järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle asettuneet jengit (”prosentti yhteiskunnasta” näkyy vieläkin liivien tunnuksissa) alkoivat viimeistään 1960-luvun puolella rakentaa omaa ekosysteemiään, joka sitten parin seuraavan vuosikymmenen aikana vakiintui ja sai pysyviä rikollisia piirteitään. Näistä tunnetuin ja uraauurtavin lienee Helvetin Enkelit.

Moottoripyöräilyä on kuitenkin harrastettu monenlaisissa kaidan polun kerhoissa koko saman ajan. Moottoriurheilu on oma maailmansa, jonka piirissä on paljon yhdistyksiä, mutta myös moottoripyörämatkailu on ollut kokoava teema siitä lähtien, kun moottoripyöräily muuntui arkiaherruksesta vapaa-ajan harrasteeksi 1960-luvun lopun häämöttäessä. Samanhenkinen seura ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus sekä käytännön apu lienevät universaaleja arvoja. Veteraanimoottoripyöräklubi on yksi esimerkki ihan laillisesta yhteisöllisyydestä.

K: Onko moottoripyöräharrastus keskittynyt enemmän tiettyyn osaan Suomea, jos on niin mikä siihen voisi vaikuttaa?

 V: Hyvä kysymys – seuraava kysymys, kiitos! Ei vaan, yritetään löytää vastaus. Vanhojen moottoripyörien harrastaminen on valtakunnallisesti jakautunut harrastus, ja VMPK:llakin on aluekerhoja aina Oulua ja Ylä-Kainuuta myöten. Harrastajia on toki vielä tätä laajemmin, ja ainakin Rovaniemellä ajellaan vanhoilla prätkillä. Suurissa kaupungeissa asukasluku varmaankin tiivistää harrastusta, mutta vanhat ajoneuvot ovat tyypillinen kiinnostuksen kohde myös muuttotappiollisilla alueilla.

Jos sitten laajemmin ajatellaan moottoripyöräharrastusta, niin se kattaa ihan koko Suomen: Suomen Motoristit ry (SMOTO ry) -kattojärjestöllä on jäsenkerhoja aina Torniota myöten. Moottoripyöräilyssä on kuitenkin lopulta läsnä riippumattomuuden, vapauden ja individualismin ylistys, eikä se katso paikkaa tai aikaa (paitsi ehkä talvea).

Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta