Trafiikki-museoiden blogissa on aika ajoin kirjoitettu museomuistoista. Olen Helena Pärssinen ja minulla muistoja riittää erityisesti Postimuseosta. Olen pitkän linjan postimuseolainen. Jäin eläkkeelle vuonna 2020, mutta tein comebackin entisiin hommiini vanhempainvapaan sijaiseksi syksyllä 2024.
Tulin Postimuseoon ensimmäisen kerran vuonna 1990 niin ikään vanhempainvapaan sijaiseksi. Hyppäsin kyytiin silloisesta Postimerkkikeskuksesta, ilman museoalan koulutusta. Olen ikuisesti kiitollinen silloiselle museonjohtaja Jari Karhulle, joka uskalsi luottaa minuun ja Postimuseosta muodostuikin elämäni paras työpaikka.
Kun astuin sisään Postimuseon ovesta vuonna 1990, niin museo sijaitsi Helsingissä Tehtaankatu 21:ssä 1900-luvun alussa rakennetussa kerrostalossa. Näyttelytilat sijaitsivat kahdessa kerroksessa. Teimme jo silloin todella hienoja ja vaikuttavia näyttelyitä. Ensimmäinen perusnäyttely oli nimeltään Posti eilen tänään. Myös erilaiset teemanäyttelyt ja tapahtumat kuuluivat ohjelmistoon.
Tehtaankadun näyttelyistä muistan erityisesti Karkki ja merkki -teemanäyttelyn. Fazer täytti vuonna 1991 sata vuotta ja juhlavuoden kunniaksi Fazer sai oman postimerkin. Sen innoittamana syntyi myös näyttelyidea. Esillä oli karkkipapereita, joihin oli painettu 1800–1900-vaihteen sortovuosina suomalaisten postimerkkien kuvia. Avajaisvieraiden joukossa oli silloinen Posti-Telen pääjohtaja Pekka Vennamo.
Tehtaankadun tilat eivät olleet kovin käytännölliset, joten Postimuseo alkoi etsiä uusia tiloja 1990-luvun alussa. Yksi vaihtoehdoista oli Kaapelitehdas. Lopulta kuitenkin museo siirtyi Helsingin vuonna 1938 valmistuneeseen pääpostitaloon. Uusi museo avasi ovensa 1.3.1995 näyttelyllä Nostalgiaa ja nykyaikaa. Näyttely sai paljon kiitosta nykyteknologian käytöstä; multimediaohjelmien tuominen näyttelyyn oli jotain aivan uutta. Esittelimme myös puhuvan postihevosen Ahto-Kustaan, josta tuli erityisesti lapsikävijöiden suursuosikki.
Seuraavana vuonna Suomen museoliiton järjestämässä kyselyssä Postimuseo valittiin Suomen kiinnostavimmaksi museoksi. Kävijämäärät kasvoivat huikeasti! Pääpostitalon teemanäyttelyistä mieleeni on jäänyt erityisesti Keräilyn ihanuus ja hulluus vuonna 1997. Olin keräämässä näyttelyaineistoa ja haastattelemassa erilaisia keräilijöitä. Vieläkin ihmetyttää mitä kaikkea ihmiset voivatkaan keräillä!
Eläkeyhtiö Ilmarisen omistaman pääpostitalon vuokrakulujen kasvun myötä museo ryhtyi jälleen etsimään uusia tiloja 2010-luvun alussa. Uudet tilat löytyivät Tampereelta museokeskus Vapriikista. Koko museo kokoelmineen ja näyttelyineen muutti Tampereelle ja Viestinviejät-näyttely avautui syyskuussa 2014. Vapriikki on yhä erinomainen koti Postimuseolle.
Mutta tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee, kuten vanha sanalasku sanoo. Nyt Postimuseon on jälleen aika uudistua. Museo sai valtakunnallisen vastuumuseotehtävän vuoden 2024 alussa. Se tarkoittaa, että museo toimii oman erikoisalansa, viestinnän, pelin, postin ja digitaalisen elämän kulttuuriperinnön valtakunnallisena asiantuntijana. Viestinviejät-näyttely purettiin syksyllä 2024. Ahto-Kustaa-postihevonenkin jäi hyvin palvelleena vihdoin eläkkeelle. Tällä hetkellä on esillä näyttelyt Kuvan vallankumous ja Postin puvut kautta aikojen ja kohtaamispaikka Kupla tarjoaa ihan uudenlaisen museotilakokemuksen.
Tänä vuonna Postimuseo keskittyy vuonna 2026 avautuvan uuden ydinnäyttelyn suunnitteluun, joka toteutetaan yhdessä Tampereen historiallisten museoiden mediamuseo Rupriikin ja Suomen pelimuseon kanssa. Uusi ydinnäyttely haluaa kertoa viestivän suomalaisen ja Postin tarinan. Uskon, että siitä tulee erinomainen näyttely, jota odotan innolla.
Olen ollut yksi pieni hitunen Postimuseon historian kulkua. Ensi vuonna 2026 museo saavuttaa kunnioitettavan sadan vuoden iän. Paljon onnea Postimuseolle jo etukäteen. Minulle tulee sinua ikävä, kun oma postini aikanaan loppuu. Olet ollut iso osa elämääni.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta