Sex and the Sea -näyttely Merimuseossa kertoo satamaelämästä sekä merimiesten tunteista ja tarpeista pitkillä merimatkoilla: koti-ikävästä, läheisyyden kaipuusta ja fyysisestä halusta.
Helsinkiläinen Laura Niemi kävi katsomassa näyttelyn. Laura kirjoitti vieraskirjaamme: kysyimme häneltä, mikä näyttelyssä kosketti ja yllätti.
Parasta näyttelyssä
Näyttelyn mystinen tunnelma vei ajatukset pois arjesta. Pääsin heti ovella sisään aistikkaaseen ja unenomaiseen maailmaan. Visuaalinen toteutus oli upea.
Yllättävä esine
Merenneidot, joiden ylävartalo kuului muumioituneelle pienelle nisäkkäälle ja takaruumis kalalle. Ne näyttivät vihaisilta pitkine hampaineen ja olivat aika kaukana lapsuuteni satujen merenneidoista.
Opin myös, että yksinäiset merimiehet luulivat meressä uivia manaatteja merenneidoiksi: edestäpäin niiden naama muistuttaa hieman ihmisen kasvoja.
Hämmentävä esine
Pienet pesusienet, jollaisia kuulemma käytettiin ennen ehkäisyvälineinä.
Koskettavin esine
Staffordshiren koirat, joita hankittiin matkamuistoiksi Englannin satamista. Tarinoiden mukaan prostituoidut ja merimiesten vaimot viestivät koirilla rakastajilleen: kun koirat oli käännetty katsomaan ulos ikkunasta, merimies oli merillä ja nainen yksin kotona.
Kiinnostava näkökulma
Merimiehet eivät unelmoineet ainoastaan naisista. Näyttelyssä myös homoseksuaalit merimiehet kertoivat ajatuksistaan ja elämästään. Näyttely siis rikkoi stereotyyppistä kuvaa maskuliinisesta heteroseksuaalisesta merimiehestä, jolla on oma nainen joka satamassa.
Ajatus, joka jäi mieleen
Merimiehen sanat videolla: ”Jokaisessa maassa tuoksuu erilaiselta.”
Sex and the sea Merimuseossa 20.1.2019 saakka. Tutustu näyttelyyn ja katso aukioloajat Merimuseon sivuilta.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta