Kaupunkitoimiston naiset – osa ilmailun historiaa

Ilmailun historiassa lentoemännillä on näkyvä ja näyttävä rooli. Lentoemäntien lisäksi myös maankamaralla on ahkeroinut suuri joukko firman naisia. Yksi heistä on työuransa Finnairilla tehnyt Kaarina Hytönen.

Finnairin kaupunkitoimisto Turussa oli kiinnostava työpaikka 1970-luvulla. Nuori Kaarina Lappalainen, sittemmin Hytönen, päätti koettaa onneaan, ja haki sinivalkoisten siipien maailmaan kansainväliset matkailuhaaveet mielessään. Kaarina ei olisi uskonut silloin vielä tekevänsä koko työuransa samalle työnantajalle.

– Vuonna 1972 sain kutsun työhaastatteluun postikortilla, jossa minua kehotettiin kiireellisesti ottamaan yhteyttä silloiseen Turun kaupunkitoimistoon, Kaarina muistelee.

Työpaikka löytyikin toimiston yläkerran paikkatilaamosta eli bookingista, jossa asiakkaiden katseilta piilossa hääräsi joukko naisia tekemässä varauksia niin matkatoimistoille kuin liikematkailijoidenkin tarpeisiin.

Katutasossa sijaitsi varsinainen lentotoimisto, joka hoiti myyntiä ja yksityishenkilöiden asiakaspalvelua.

– Bookingissa pirisi puhelin taukoamatta. Matkatoimistoille oli suora linja, mutta yhteen ei kukaan olisi millään halunnut vastata, sillä yhdessä matkatoimistossa oli niin kiukkuinen virkailija. Kaarina muistaa nauraen.

Ennen ensimmäisen tietokoneen ja Finres 1 -paikkavarausjärjestelmän tuloa kaikki työvaiheet tehtiin käsin.

– Bookingissa oli pyöreän pöydän keskellä hyrrä, jota soiton tultua pyöräytettiin ja otettiin tarvittavat työvälineet esille. Turusta lähtevien lentojen paikkatilanne tarkistettiin ja päivitettiin käsin piirrettäviin scheemoihin.

Kun paikat varattiin muille Finnairin lennoille ja muille lentoyhtiölle, tieto varauksista lähti lentoyhtiöille merkkimuotoisina viesteinä kaukokirjoittimien eli telexien reikänauhoilla.

– Ensimmäisiä muistikuviani Finnairista oli, kun tomera nainen tupakka huulessa takoi vimmatusti reikiä pitkään nauhaan. Tuosta naisesta tuli pitkäaikainen työtoverini ja hyvä ystäväni, Kaarina hymyilee.

Tietokoneiden vallankumous

Kaarina Hytösen urapolku eteni Turun bookingista pian katutason lentotoimistoon, jossa ylleen sai tärkeän tunnusmerkin: Finnairin virkapuvun, joka on edelleen maahenkilöstöllä samanlainen kuin lentävällä henkilöstöllä. Sittemmin työpolku jatkui Turun lentokentälle, ja 2000-luvun puolelle jatkuneeseen urapolkuun mahtui myös muutaman vuoden keikka Lontoon Heathrow’lle sekä Helsinki-Vantaalle.

Kun ensimmäiset tietokoneet saapuivat yhtiölle 70-luvun lopussa, sillä oli valtava vaikutus myös toimistojen arkeen.

– Kaikki eivät kestäneet, vaan osa lähti. Muutos oli valtava. Kaikki tieto siirtyi tietokoneille ja reikänauhat jäivät historiaan.

Yhtiö panosti Kaarina Hytösen mukaan aina henkilöstön koulutukseen. Kaikkien järjestelmämuutosten yhteydessä järjestettiin viikon koulutukset Helsingissä.

– Kun tietokoneet tulivat, minulla oli pieni lapsi kotona ja mies merillä. Kerroin pomolle, etten pysty lähtemään viikoksi mihinkään, mutta vastaus oli, että ota tai jätä. Se harmitti silloin, mutta muutos oli välttämätön.

Myös henkilöstön kielitaitoon ja muuhun osaamiseen panostettiin.

– Henkilöstölle järjestettiin ranskan kielen yksityistunteja, ja kerran tehtiin opintomatkakin Ranskaan. Suututimme kyllä opettajan, sillä purskahdimme nauruun hienossa ravintolassa, kun lautaselle päätynyt ruoka paljastui sian kärsäksi, Kaarina Hytönen muistelee.

Finnair on vahva osa identiteettiä

Haave kansainvälisyydestä houkutteli nuoren naisen aikanaan Finnairin kaupunkitoimiston ovelle. Kansainvälisyys hiipikin elämään vääjäämättä. Kaarina laskee, että on kiertänyt lähes kaikki Euroopan maat, monet useaan kertaan, ja kaukomatkoja on kertynyt laskuriin lukuisia. Kaikki yhtiön uutuusreitit testattiin aina.

– Yksi merkittävä työsuhde-etu olivat vapaaliput, joilla pääsi matkustamaan maksutta silloin kun lennoilla oli tilaa, Kaarina kertoo.

Lentäminen ei ollut 80-90-luvuilla ollenkaan niin arkipäiväistä tai taloudellisesti kaikkien ulottuvilla, joten lippuetu oli merkittävä. Lennot olivat harvoin täynnä, ja matkaan pääsi melko suurella varmuudella, jos paikkatilanne näytti hyvältä.

– Hiilijalanjäljistä ei puhuttu, mutta toisaalta voi ajatella, että vapaalippulaiset nostivat koneen täyttöastetta, mikä on järkevää, Kaarina puntaroi.

Finnairilaisuus on aina ollut vahva osa Kaarina Hytösen identiteettiä, ja se on muokannut hänen maailmaankuvaansa.

– Tuskin olisin ilman Finnairia kasvattanut tytärtänikään kuten kasvatin: kansainvälisyyteen ja näkemään miten monenlaisia ihmisiä mahtuu tähän samaan maailmaan.

Finnair yhdistää eläköityneitä finnairilaisia edelleen – tapaamisia pidetään porukalla kerran kuussa. Finnair on yhdysside monelle muullakin.

– Facebookissa toimii aktiivinen ryhmä AY exät ja nyksät, Kaarina vinkkaa.

Myös Ilmailumuseolla on toimintaa Finnairilta eläköityneiden kanssa. Tekniikan eläkeläiset kahvittelevat säännöllisesti museolla, ja matkustamohenkilökunnan yhdistys Evergreens ry on aktiivinen paitsi omissa kanavissaan, myös yhteistyössä Ilmailumuseon kanssa.

Artikkelikuvassa Kaarina Hytönen. Hytösen puutarhamökin seinällä on Ranskan-kielimatkalta peräisin oleva juliste Claude Monet’n puutarhasta Givernystä.

Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta