Viime syksynä Suomen merimuseon museolehtori Anni Shepherd osallistui Trafiikki-yhdistyksen Erasmus+-liikkuvuusjaksoon tutustumalla Tanskan M/S Museet for Søfart -merimuseoon. Matka oli antoisa kokemus, josta syntyi uusia oivalluksia aikuispedagogiikan ja oppimisen roolista museoissa. Tutustu Annin ajatuksiin!
”Alkuvuodesta 2019 minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua Trafiikki-museoiden Erasmus+-hankkeeseen. Valitsin liikkuvuusjaksoni kohteeksi Tanskan merimuseon eli M/S Museet for Søfartin useasta syystä.
Ensinnäkin halusin tutustua museopedagogiikkaan toisessa pohjoismaisessa merimuseossa, ja toiseksi halusin selvittää, mitä haasteita Tanskan merimuseo kohtaa nimenomaan aikuispedagogiikan saralla ja miten niihin vastataan.
Merikeskus Vellamo, jossa Suomen merimuseo sijaitsee, on monella tavalla hyvin samankaltainen Tanskan merimuseon kanssa. Kummatkin ovat uusia rakennuksi: Vellamo valmistui vuonna 2008, M/S Museet for Søfart vuonna 2013, ja molemmissa on vahva arkkitehtuurinen painotus, mitä näyttelytiloihin tulee. Kummatkin sijaitsevat maansa pääkaupunkien ulkopuolella rannikkokaupungeissa, joissa on vahva merellinen kytkös mutta suhteellisen pieni asukasluku.
Tanskan merimuseo sijaitsee Helsingørissa helpon junamatkan päässä Kööpenhaminasta ja Kastrupin lentokentältä. Helsingør on pittoreski pieni kaupunki, joka näytteli vuosisatojen ajan tärkeää roolia Itämeren merenkulussa, sillä nimenomaan siellä kerättiin Juutinrauman tullimaksut. Tanskan valtio peri tullimaksun jokaiselta Juutinrauman läpikulkevalta laivalta ja vilkkaan liikenteen ansiosta sekä kaupunki että valtio vaurastuivat. Tullimaksu oli voimassa myöhäiskeskiajalta aina vuoteen 1862 asti.
Historiallisten rakennusten lomasta aivan Kronborgin linnan vierestä löytyy vanhaan kuivatelakkaan rakennettu Tanskan merimuseo. Museo on käytännössä rakennettu piiloon maailman katseilta innovatiivisin tekniikoin ja on lattiapinta-alaltaan hämmästyttävän suuri, sillä museon kokonaispinta-ala on 6 500 neliömetriä, ja näyttelytilaa sieltä löytyy noin 3 500 neliömetrin edestä.
Museon on suunnitellut arkkitehtuuritoimisto BIG eli Bjarke Ingels Group, ja rakennus on voittanut useita kansainvälisiä arkkitehtuuripalkintoja.
Ajatusten vaihto rikastuttaa ammattiosaamista
Saapuessani museolle tanskalaiset kollegani ottivat minut lämpimästi vastaan. He olivat erittäin vieraanvaraisia viikon kestäneen job shadowing -jaksoni ajan. Viikon aikana pääsin seuraamaan muun muassa koulutyöpajoja sekä aikuisille suunnattuja opastuksia, ja sain myös perusteellisen perehdytyksen museon päänäyttelyyn, sen teemoihin ja sen taustoihin.
Minulta kysyttiin useaan otteeseen mielipidettä museon tarjonnasta ja pedagogisesta sisällöstä, ja oli erittäin antoisaa vaihtaa ajatuksia pedagogian parissa toimivien kollegojeni kanssa. Keskiviikkoaamun ryhmäpalaverissa kerroin Tanskan merimuseon henkilökunnalle Merikeskus Vellamon toiminnasta, pedagogisesta työstäni Suomen merimuseon puolella sekä keväällä 2019 auenneesta Merimonsterit-näyttelystämme.
Aikuispedagogisia näkökulmia näyttelyihin
Tanskan merimuseossa aikuispedagogiaa toteutetaan lähinnä näyttelyillä, joihin on viime aikoina investoitu laajentamalla museon näyttelytiloja. Näyttelyt ovat suunnattu etupäässä aikuisille, ja ne on rakennettu teemoittain kronologisen lähestymistavan sijasta.
Päänäyttelyn lisäksi museossa on vaihtuva näyttely, joka tällä hetkellä keskittyy Tanskassa erittäin tunnetun seikkailijapurjehtijan Troels Kløvedalin elämään. Merimuseon aikuispedagogia rakentuu näyttelysisällön lisäksi vahvasti opastuksiin ja niissä käsiteltäviin teemoihin. Opastukset ovat saatavilla ainoastaan etukäteisvarausten kautta, ja niissä käsitellään muun muassa Tanskan merenkulun kulttuurihistoriaa, kauppamerenkulkua, vaihtuvan näyttelyn sisältöä ja museon arkkitehtuuria.
Jokaiselle teemalle on oma erillinen opastuksensa. Riippuen opastuksesta ryhmän oppaana toimii joko museo-opas tai aiheeseen erikoistunut tutkija museon henkilökunnasta. Opastuksia on tarjolla sekä tanskaksi että englanniksi, ja niistä veloitetaan ryhmähinta.
Museo-opastusten lisäksi museossa tarjotaan aikuisille myös erilaisia teemapäiviä ja erikoistapahtumia kuten tietovisailtoja. Suurin osa pedagogisesta toiminnasta keskittyy kuitenkin perinteisesti lasten pedagogiikkaan kuten koulutyöpajoihin ja lasten uudella Unelmalaiva-leikkialueella tapahtuvaan toimintaan.
Vapaaehtoisten rooli on vahva
Mielenkiintoisena osana museon toimintaa on tanskalaiselle museokulttuurille yleinen käytäntö käyttää paljon vapaaehtoistyöntekijöitä. Museossa on töissä noin sata henkilöä, joista noin kolme neljäsosaa on vapaaehtoisia. Vapaaehtoiset auttavat muun muassa infopisteen miehittämisessä mutta myös tutkimus- ja opastustöissä tilanteesta riippuen.
Merikeskus Vellamollakin on oma vapaaehtoisryhmänsä, Vellamon Ystävät, mutta he toimivat lähinnä museon tukena, eikä heitä lasketa museon työntekijöihin.
Nauttiakseen Tanskan merimuseosta vierailijan ei tarvitse olla merihistoriasta erityisen kiinnostunut, eikä hänellä tarvitse olla aiheesta ennestään kovin tietoinen. Museo avautuu vierailijalle osittain tämän omien elämänkokemusten kautta ja päänäyttelyn ensimmäisessä osassa käsitelläänkin merimiesmyyttiä populäärikulttuurista tuttujen hahmojen ja nostalgian keinoin.
Peppi Pitkätossu, Mikki Hiiri ja Aku Ankka ovat myös kansainväliselle vierailijalle tuttuja, joten näyttely ei automaattisesti vieraannuta Tanskan ulkopuolelta saapunuttakaan vierailijaa.
Myöhemmin päänäyttelyssä avautuvat muut universaalit merimiesten elämään kuuluneet teemat: satamaelämä, ruokailu merellä ja kotona odottava perhe. Näyttely antaa vierailijalle runsaastikin perinteistä tietoa, mutta myös estetiikkaa ja mielenkiintoisia audiovisuaalisia kokemuksia. Hienoa on myös se, että museossa kulku on suurimmaksi osaksi esteetöntä ja jatkuvasti hieman alaspäin viettävä lattia vie ihmisen lähes huomaamatta tasolta toiselle.
Tanskalaisten kollegojeni suosituksesta tutustuin vierailullani myös muutamaan Kööpenhaminalaiseen museoon. Keskitin käyntini Tanskan kansallismuseoon ja Työläistenmuseoon (Arbejdermuseet). Kansallismuseossa halusin nähdä, miten siellä toteutetaan aikuispedagogiikkaa opastusten kautta, ja Työläistenmuseon suhteen halusin tutustua näyttelysisällön kautta tapahtuvaan oppimiskokemukseen.
Kansallismuseon kansainväliselle yleisölle suunnattu englanninkielinen opastus ”Meet the Vikings!” tapahtuu kerran päivässä eikä sisälly pääsymaksuun, vaan siitä veloitetaan erikseen. Opastuksen sisältö käsitteli sitä, miten paljon (tai oikeammin vähän) tiedämme viikingeistä, ja opastuksen aikana kuljimme päänäyttelystä vaihtuvaan näyttelyyn.
Opastuksen suurin anti oli kuitenkin käytössä ollut teknologia. Jokaiselle opastukseen osallistuvalle jaettiin vastaanotin ja kuulokkeet ja oppaalla oli kaulaan ripustettava mikrofoni. Tämä varmisti, että jokainen kuuli opastuksen selkeästi, opas ei joutunut huutamaan ja ryhmä oli myös oppaalle selkeästi tunnistettavissa hälyisessä ja vilkkaassa näyttelytilassa.
Yhtymäkohtia ja yhteistyöideoita
Työläistenmuseosta löysin erittäin hauskasti rakennetun näyttelyn, johon kuului muun muassa kauppojen näyteikkunoita tavaroineen sekä eri aikakausien tyyliin sisustettuja huoneita. Siellä oli myös museolle kokonaisuutena lahjoitettu työläisperheen asunto huonekaluineen. Huoneiden läpi sai kulkea ja esineitä pääsi katsomaan erittäin läheltä, mikä auttoi luomaan intiimin kokemuksen.
Erikoismainintana mainittakoon alakerrasta löytyvä lastenkaupunki, jossa oli myös huoneistoja, sekä konttori ja kauppa, ja jossa kaikkiin tavaroihin sai koskea ja kaikella sai leikkiä. Tähän sisältyi aitoja antiikki-astioita, patoja, pannuja ja huonekaluja. Jokaisella lapsella näytti olevan lastenkaupungissa erittäin hauskaa ja eteenkin kauppaleikkejä leikittiin suurella innolla!
Job shadowing -jakso oli minulle rikastuttava kokemus, jonka jälkeen päällimmäiseksi ajatukseni jäi se, miten paljon meillä on yhteistä tanskalaisten kollegoidemme kanssa. Olemme samojen haasteiden äärellä ja aikuispedagogia ja sen toteuttaminen mahdollisimman monimuotoisesti on kaikille hieman uusi asia.
Jäin pohtimaan myös sitä, mitä kaikkea me Suomen merimuseossa ja Merikeskus Vellamossa jo teemme aikuispedagogian parissa ja miten helposti emme miellä perustoimintaamme aikuispedagogiaksi.
Haluaisin myös erittäin mielelläni tehdä tanskalaisten kollegojeni kanssa yhteistyötä tulevaisuudessa. Kuka tietää, kenties voisimme kehittää kansainvälisen aikuispedagogiikkaprojektin yhteisvoimin!
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta