Merimies on eri mies

tammikuu 28, 2019

Suomen Joutsenen merimiesammattikoulusta 1960-luvulla saatu laivakokin pätevyyskirja oli haluttu paperi. Fregatissa opiskelleelle Raimo Hytöselle sillä avautui ura maailman merillä.

– Meksiko, Barbados, Venezuela, Honduras, New Orleans, New York, luettelee Raimo Hytönen kohteita, joissa 16-vuotias nuorukainen ehti seilata 1960-luvulla messipoikana.

Matkustaminen oli harvinaista, ja eksoottisista kaukokohteista oli korkeintaan maininta kansakoulun kirjoissa.

– Merimiesjutut menivät läpi kuin häkä, Hytönen nauraa.

Kun vaadittavat kaksi vuotta työkokemusta oli täynnä, Hytönen palasi maailman meriltä kotikaupunkiinsa Turkuun ja lähti jälleen koulun penkille – Suomen Joutsenen merimiesammattikouluun. Maakrapujakin koulussa oli, mutta jo merillä olleilla oli selvä etulyöntiasema opinahjossa.

– Osa ei ollut nähnyt suolaista vettä kuin äitinsä silmissä, ja heillä oli vaikeampaa. Hyvä oli laivaelämää ensin harjoitella, Hytönen muistelee.

Suomen Joutsen toimi myös sisäoppilaitoksena yli 3 000 oppilaalle kahdenkymmenen vuoden aikana. Laivassa on säästetty yksi hytti entisessä asussaan.

Sipulipihviä ja hämmästyttävää tekniikkaa

Suomen Joutsen toimi merimiesammattikouluna vuosina 1960–1988.

– Siellä oli kansi- ja konepuolen oppilaita, ja meitä kokkioppilaita oli kolmisenkymmentä kerrallaan. Kaikille tehtiin ruuat. Tilat olivat pienet, joten porukka piti jakaa kolmeen ryhmään. Ahterissa oli pieni opetuskeittiö ja keulassa iso byssa.

Puitteet olivat vaatimattomia. Ulkopaikkakuntalaiset asuivatkin Suomen Joutsenella, joka oli samalla sisäoppilaitos kerrossänkyineen. Yhdessä salissa sai pistää tupakaksi.

– Keittiöissä oli ihan tavallisia kotihelloja kolme, neljä kappaletta, niillä tehtiin ruuat. Kerran näytille tuotiin valtavan iso ruotsalainen kone. Se oli mikro! Kyllä ihmeteltiin, kun kalakin tuli hetkessä, Hytönen kertoo.

Ruokatavaraoppi, ravinto-oppi ja ruuanvalmistusoppi olivat kokkioppilaiden tärkeimmät oppiaineet. Vaatimattomuus näkyi myös käytössä olevissa ruoka-aineissa. Joskus päästiin kokeilemaan jotain aivan uutta, etenkin tilauksesta.

– Kunnon sipulipihvit kun saatiin, se tehtiin hevosesta. Hieno ruokalaji oli Bernhardin leike, jossa nuijitun vasikanleikkeen sisällä oli homejuustoa. Mokkaparfait kruunasi juhla-aterian.

Oppimateriaaleja ja luokkakuvia merimiesammattikoulusta vuosien varrelta.

Suoraan koulusta säkäkokiksi

Suomen Joutsenen laivakokin pätevyyskirja oli aikanaan haluttu paperi. Sillä aukenivat ovet messipojan töistä vähintään ”säkäkokiksi”.

– Säkänä eli second cookina aloitin koulun jälkeen. 10 kuukauden jälkeen etenin ”esaksi” eli ensimmäiseksi kokiksi.

Merimieskoulun papereilla pääsi suoraan myös laivastoon armeijan harmaiden sijaan. Raimo Hytönen täydensi myöhemmin opintojaan Rauman merenkulkuoppilaitoksessa, josta taskussa on myös talousesimiehen eli ”stujun” pätevyyskirja.

Jo 70-luvulla merimies todella oli eri mies esimerkiksi kevennetyn verotuksen ansiosta, mutta vielä 60-luvulla palkkataso oli merilläkin vaatimaton. Legendaarisen AY-johtajan Niilo Wällärin toimilla oli suurta merkitystä alan palkkatason kohenemiseen.

– Wälläri käytännössä pysäytti Suomen ulkomaankaupan, kun hän määräsi jäänsärkijälakkoja. Silloin ei seilattu ja viety paperia.

Myös Suomen Joutsenen kohtalo oli merimiesten ihaileman johtajan käsissä.

– Hän sai pelastettua Suomen Joutsenenkin romuttamolta, ja se tuotiin Turkuun. Jäänsärkijälakolla uhkaaminen tepsi tähänkin, Hytönen hymyilee.

Fregattikaunotar ehti toimia opinahjona merimiehille yli kaksikymmentä vuotta, ja peräti 3700 opiskelijaa ponnisti Aurajoen mutkasta maailmalle.  Niin myös Raimo Hytönen, jonka ura eteni messipojasta ja säkäkokista eri varustamojen lipun alle talousesimieheksi.


Rahtialuksesta oppilaitokseksi, kaupungilta museolaivaksi edustus- ja juhlakäyttöön

Merimiesammattikouluna toimiessaan Suomen Joutsen oli ankkuroitu Aurajoessa Martin sillan kupeeseen. Sitä ennen sillä oli vaiheikas historia.

1902 valmistunut alus toimi aluksi lähinnä rahtialuksena Euroopan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Australian välillä. 1920-luvun alussa se myytiin Saksaan, josta Suomen valtio hankki sen laivaston koululaivaksi vuonna 1930.

Vuosina 1960–1988 laiva toimi peräti 3700 merimiehen opinahjona Turussa pelastuttuaan täpärästi romutustuomiolta. Vuonna 1991 aluksen omistajuus siirtyi Turun kaupungille, joka sitoutui huolehtimaan laivan kunnostuksesta.

Nykyisin ylläpidosta ja museotoiminnasta vastaa Forum Marinum -säätiö. Laivan tiloja voidaan myös hyödyntää erilaisissa juhla- ja edustustilaisuuksissa kokouksista vaikkapa häihin.

Laiva on tilaustoiminnan lisäksi avoinna yleisölle kesäaikaan. Tutustu kävijähinnastoon Forum Marinumin sivuilla.

Resepti: Mokkaparfait Suomen Joutsenen tapaan

Millaisia herkkuja Suomen Joutsenella valmistettiin merimiesammattikouluvuosina? Testaa itse! Tämä retrorerkku maistuu upealta ja syntyy helposti vaikka sunnuntaijälkkäriksi. Sujauta pakastimeen edellisenä iltana tai hyvissä ajoin – jäädyke säilyy pakastimessa viikkoja.

 

Ainekset:

5 kananmunan keltuaista
1,5 dl sokeria
4 dl kuohukermaa
1 rkl pikakahvijauhetta
Tummaa suklaata, valkosuklaata, kaakaojauhetta

 

Työvaiheet:

Erottele keltuaiset. Vatkaa sokeri ja keltuaiset kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Ota kermasta 0,5 dl sivuun ja kuumenna neste. Sekoita kuumaan kermaan pikakahvijauhe ja anna jäähtyä. Vaahdota loput kermassa toisessa astiassa. Yhdistä vaahdot varoen toisiinsa, ja kääntele lopuksi joukkoon kahviliemi. Kaada seos jäädykevuokaan tai esimerkiksi kakkuvuokaan. Pakasta mielellään seuraavaan päivään. 

 

Jos jäädyke ei irtoa vuuasta, käytä vuokaa nopeasti kuumassa vedessä. Koristele jäädyke kaakaojauheella ja raastetulla suklaalla. Parfait!

 

Vinkki: Säästyneistä valkuaisista loihdit herkulliset marengit jäädykkeen koristeeksi tai kahvipöytään. Marianne- tai turkinpippurirouhe maustavat marengit herkullisiksi.

Teksti ja kuvat: Niina Mäenpää