Talven tuivertaessa on mukava viettää aikaa sisätiloissa askarrellen – vaikkapa lennokkeja rakentaen ja kunnostaen. Toki niitä voi lennättää talvellakin, mutta ulkona tapahtuvan lennätyksen sesonkia ovat luonnollisesti lämpimämmät kelit.
Harva harrasteilmailun muoto koskettaa laajempaa joukkoa kuin lennokit. Lennokkien rakennusta ja lennätystä on harrastettu Suomessa lähes sata vuotta. Tämäkin toiminta elää ja muuttuu ajan saatossa. Suomen Ilmailumuseossa selvitettiin syksyllä 2021 harrastuksen tilannetta ja muutosta ja samalla myös sitä, millaista tietoa ja aineistoa lennokkiharrastuksesta on saatavilla museon kokoelmiin.
Perussiipiliidokit – tunnetko Ekan ja Tokan?
Ilmailumuseon kaupassa kuuluu toistuvasti ihastuksen huokailuja ja innostuksen hihkaisuja, kun asiakkaat huomaavat hyllyssä Eka-liidokkipakkauksen. Eka on todellakin monelle lennokkiharrastajille ensimmäinen kosketus lajiin – ellei se sitten ole Toka. Eka ja Toka ovat viime vuonna 97-vuotiaana edesmenneen Olavi ”Luce” Lumeksen kehittämiä nk. perussiipiliidokkeja. Niiden solumuovinen siipiaihio käy erilaisten lennokkien rakentamiseen. Pystyisiköhän joku laskemaan, kuinka monta pientä ja isompaa harrastajaa tämä nerokas ja edullinen keksintö on vuosien varrella ilahduttanut?
Olavi Lumeksella oli elämänuraa kerrassaan. Vuonna 1924 syntynyt Lumes aloitti lennokkiharrastuksen jo pienenä, ja sotavuosina harrastus joutui vakavaan testiin. Alle 20-vuotiaana Lumes toimi jatkosodassa kolmentoista muun lennokkipojan kanssa lentokoneiden tunnistajana, ja sodan loppuvaiheessa hän toimi radistina. Sodan jälkeen Lumes aloitti työt Suomen Ilmailuliitossa ja vuonna 1955 hän perusti Suomen Lennokki -lennokkitarvikeliikkeen. Lumes sai lentokapteenin arvonimen ansioistaan ilmailun parissa vuonna 2014. Hän oli vakituinen vieras Ilmailumuseolla, ja jäimme kaikki kaipaamaan hänen tarinoitaan, neuvojaan ja ystävällistä olemustaan. Suomen Lennokin toimintaa jatkavat hänen perillisensä, ja Ekat ja Tokat pääsevät jatkossakin uusiin koteihin.
Vinkki: Katso YLEn Elävästä Arkistosta dokumentti ja Lumeksen haastattelu Vapaastilentävät lennokit Jämijärvellä. Lämminhenkisessä minidokumentissa osallistutaan Toka-lennokkikisoihin kesäkuussa 1992 Jämijärvellä, ja kuullaan nuorten ja vähän vanhempienkin harrastajien mietteitä lennokeista.
Jämille!
Jämijärven maisemiin vei myös Ilmailumuseon intendentti Matias Laitisen ja amanuenssi Tapio Juutisen tie, kun he lähtivät selvittämään lennokkiharrastusmuodon tilannetta syksyllä 2021 nykydokumentoinnin keinoin vantaalaisen RAKUn vanavedessä. Jämi on kymmenien vuosien ajan ollut lennokkikurssien ja -kilpailujen kehto, jossa harrastajat tapaavat toisiaan ja saavat neuvoja rakentamiseen ja lennätykseen yhteisöllisessä hengessä. Vantaalainen tai tarkemmin petikkolainen RAKU on aktiivisesti toimiva kerho, jossa on noin 150 jäsentä.
Linkin takaa löytyvä Tapio Juutisen bloggaus käsittelee yksittäistä harrastajaviikonloppua Jämijärven lentopaikalla. Hyppää mukaan tunnelmaan!
Lennokkiharrastusta Jämin hengessä: RAKU:n syysleiriä tallentamassa
Lennokkiharrastus elää – monessa mielessä
Kuten blogissa huomioidaan, lennokkiharrastus muuttuu, eikä muutoksen taustalla ei ole yhtä tekijää, kuten droonien yleistymistä. Onkin kiehtovaa tutkia niitä moninaisia syitä materiaaleista lainsäädäntöön, jotka harrastusta ja harrastamisen tapaa muokkaavat. Lisäksi mielenkiintoista on, kuinka harrastajat itse tallentavat toimintaansa.
Ilmailumuseon lennokkiharrastuksen tallennus jatkuu vuonna 2022. Ilmailumuseo kutsuu harrastuspiirejä eri puolelta Suomen mukaan dokumentointiin. Museon kiinnostuksen kohteena on lennokkiharrastamisen tila tänä päivänä, lähes sata vuotta alkamisensa jälkeen. Tietoja kerätään sekä yksittäisiltä lennokkiharrastajilta kuin myös kerhoilta. Lisätietoja osallistumisesta saa museon kokoelmahenkilökunnalta.
Ilmailumuseo toimii ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO:ssa, jonka pooli 5 (liikenne-, viestintä- ja matkailualan museot) tallentaa vuosina 2019-21 sekä keväällä 2022 aihepiirin harrastajaryhmien toimintaa. Tietoa tullaan tallentamaan paitsi jälkipolville myös hyödyntämään museoiden tulevissa näyttelyissä sekä jakamaan ns. avoimena datana museon Finna-hakupalvelussa.
Mia Kunnaskari
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta