Museoviraston innovatiivisten hankkeiden rahoituksen saamissa hankkeissa kehitetään työkaluja ja toimintamalleja, jotka antavat äänen uusille ihmisryhmille sekä tuovat museoiden hallussa olevan tiedon entistä saavutettavammin yhteiskunnan käyttöön.
– Museoiden työllä on valtava vaikutus siihen, miten ihmiset hahmottavat yhteiskunnan ympärillään. Siksi ei ole merkityksetöntä, mitä esitetään ja tallennetaan, ja kuka siitä päättää, sanoo elämys- ja oppimispäällikkö Johanna Vähäpesola Tekniikan museosta.
Tekniikan museon Koesorvaamo-hankkeessa museotyö aiotaan nytkäyttää päälaelleen: tulevaisuudessa päätöstä siitä, mikä tekniikassa on esittelemisen ja tallentamisen arvoista, eivät tee ensisijaisesti museon asiantuntijat vaan yhteisöt ja yleisöt yhdessä museon kanssa.
Hankkeessa kootaan laaja verkosto. Mukaan kutsutaan ammattilaisia ja alan opiskelijoita valmistajista huoltajiin sekä tekniikan käyttäjiä. Tarkoitus on nostaa esille näkökulmia, jotka ovat aiemmin jääneet herkästi piiloon.
– Yhteiskehittämällä syntyvät monimuotoiset sisällöt auttavat yhä useampia ymmärtämään, että tekniikka kuuluu heidän elämäänsä. Ne ovat vastavoima kehitykselle, jossa osa ihmisistä jää sosiaalisesti osattomiksi teknologian kehittyessä.
Koesorvaamon yksi tavoite on edistää oppilaitosyhteistyön kautta sitä, että tekniikan alan tulevaisuuden osaajat olisivat sosiaalisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen verkosto.
– Alan on monimuotoistuttava, jotta tulevaisuuden tuotteet ja palvelut palvelisivat erilaisia käyttäjiä, Vähäpesola painottaa.
Museoiden rooli tiedonvartijana hälvenee
Postimuseon, Mediamuseo Rupriikin ja Pelimuseon hanke tuo tiedon lähteet kaikkien omaisuudeksi. Museoiden arkistoaineistojen saatavuuden ja käytettävyyden edistäminen -nimisessä hankkeessa kehitetään menetelmiä, joiden avulla digitaaliset aineistot ovat hyödynnettävissä eri tarpeisiin.
– Kun tieto demokratisoituu, sen on kohdattava tarvitsijansa ilman että museo toimii välissä etsijänä tai tulkitsijana, sanoo Postimuseon tietoasiantuntija Mikko Nykänen.
Niin tiedon demokratisoituminen kuin yleisöjen osallistuminen ovat myös Rautatiemuseon hankkeen ytimessä: siinä pilotoidaan menetelmiä tiedon keräämiseen kansalaistieteen keinoin.
Ideana on, että työkalut tulevat museolta ja näkökulmat vapaaehtoisilta.
– Maailman muutos on niin nopeaa, että museoiden yhteistyö taustayhteisöjen kanssa ei voi enää rakentua satunnaisten kokeilujen varaan. Tarvitaan näkökulmien runsautta, jotta myös tulevaisuuden sukupolvet kokisivat historian omakseen ja saisivat museoista tietoa yhteiskuntaan vaikuttamiseksi, kertoo näyttelypäällikkö Marina Bergström.
Postimuseon, Rupriikin ja Pelimuseon hankkeessa otetaan käyttöön työkaluja, jotka voivat mullistaa humanistisen tutkimuksen. Digitoidut aineistot ovat olleet saatavuudessa iso edistysaskel, mutta ne vaativat yhtä paljon aikaa ja tulkintataitoa kuin paperiset asiakirjat. Tekstintunnistustyökalut vievät digitaalisuuden astetta pidemmälle.
– Niiden avulla tutkimuksessa voidaan päästä aineiston koneelliseen käsittelyyn ja siten uudenlaisiin tuloksiin, Nykänen sanoo.
Rautatiemuseon hankkeessa digitaalisuus mullistaa puolestaan vapaaehtoistoiminnan: osallistua voi ajasta ja paikasta riippumatta, ja tietoa saadaan yhä laajemmalta joukolta.
– Tieto saadaan myös toisten hyödynnettäväksi todella nopeasti, Bergström kertoo.
Hankkeet käynnistyvät syksyllä, ja niiden sisällöstä kerrotaan lisää museoiden sivuilla kesän jälkeen.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta