Monet ensimmäiset internetin maallikkokäyttäjät eivät osanneet kuvitellakaan, miten valtava internetistä jonakin päivänä tulisi. Helena Kankuri ja Hanna Saario palaavat omissa muisteluissaan aikaan, jolloin internet tuli ensimmäisen kerran heidän työpaikalleen kirjastoon.
Muistatko ensimmäiset kokemuksesi internetistä?
Hanna: Olin käyttänyt verkkoyhteyttä opiskeluaikana hakemalla tietoa Gopher-protokollalla esimerkiksi Dialog-tietokannasta. Se oli hirmuisen kallista, ja tulokset piti hakea ja ottaa ulos salamana. Kun olin 1995 Turun kaupunginkirjastossa töissä musiikkiosastolla, tuli henkilökunnan käyttöön yksi kone, jossa netistä haettiin muistaakseni Netscape-selaimella.
Helena: Jäin äitiyslomalle joulukuussa 1995. Minulle sanottiin, että kun tulet takaisin, kirjastossa on internet ja oppilaitoksemme on ammattikorkeakoulu. Molemmat tuntuivat huisilta. Näin tosiaan kävi. Tosin olin kahdeksan vuotta pois työelämästä.
Miten internetin käyttöönottoon suhtauduttiin?
Hanna: Siihen suhtauduttiin vakavasti. Tietopalvelun henkilökunnalle pidettiin koulutuksia ja luettiin Paavo Ahosen ja Jukka Kolarin internet-opasta. Omaan käyttöön tehtiin myös linkkilistoja tiedonhaun tueksi.
Kirjastovirkailijoidenkaan ei ajateltu käyttävän nettikonetta. Konekin oli ensin sijoitettu pois palvelutiskistä erikseen ”nurkan taakse”. Aluksi en meinannut päästä koulutukseen, koska olin sijainen. Lopulta sain osallistua, kun tajuttiin, että ilta- ja lauantaivuorot pyörivät pääosin nuorilla sijaisilla ja virkailijoilla.
Minkälaisia haasteita internetin käytössä oli?
Hanna: Semmoinen mielikuva on jäänyt, että internet-yhteyden avaaminen ja pitäminen oli jotenkin työlästä. Kun yhteys toimi, oli kyllä ihmeellistä selaimella näppärästi klikkailla sivulta toiselle. Tosin kovin paljon tietoa ei vielä löytynyt, varsinkaan suomen kielellä. Ensimmäisiä hyödyllisiä löytöjä oli hieno, muistaakseni brittiläinen Beatles-sivusto, jota ihastelimme porukalla musaosastolla.
Pian kuitenkin netistä alkoi löytyä enemmän ja useammin hyödyllistä aineistoa, jolloin sen käytöstä oli pakko tulla vähemmän juhlavaa ja enemmän arkista tiedonhakua. Käytön kustannusten pieneneminen oli tietysti tärkeintä siinä, että netti saatiin useimmille koneille ja myöhemmin ihan asiakkaidenkin käyttöön.
Olisitko osannut ajatella alkuaikoina, miten valtava internetistä lopulta tulee?
Hanna: Ihan aluksi en, kun laitteet ja yhteydet olivat vielä kalliita ja vaikeita. Aika pian kyllä ymmärsin internetin valtavan potentiaalin. Se jysähti valaistumisena: tännehän voi laittaa kaiken tiedon ja linkittää sen sekä korvata kaikki hakuteokset ja muut.
Helena: Emme osanneet ajatella. Jotenkin internet tuntui vaaralliseltakin: vakoillaanko siellä ja eikö se ollut sotilaallisiin tarkoituksiin tarkoitettu verkko? Jotkut jopa epäilivät, ettei internet kestä niin suurta kuormaa ja se tulee kaatumaan ja poistumaan jossain vaiheessa.
Haastateltavat: tietopalvelusihteeri Helena Kankuri ja informaatikko Hanna Saario Diakonia-ammattikorkeakoulun kirjastosta
Netti-Nysse
Mediamuseo Rupriikin kokoelmista löytyy Netti-Nysse eli bussi, jossa 2000-luvun alussa tamperelaisia opastettiin internetin käytössä.
Vaikka alkuperäinen bussi on jo museoitu, on uudempi versio Netti-Nyssestä vielä tänä päivänäkin käytössä. Nykyään Tampereen kaupunginkirjasto tarjoaa sitä muun muassa tieto- ja viestintäteknologian koulutustilaksi.
Monelle tamperelaiselle bussin nimen alkuperä saattaa olla selvä. Niille, jotka eivät kuitenkaan tunne tamperelaista sanastoa voi kertoa, että bussin nimitys on yhdistelmä netti-sanasta sekä tamperelaisesta nysse-sanasta, joka tarkoittaa bussia.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta