Kun sähkö tuli kotiin ja keittiöön, emännän kotitaloustyöt helpottuivat ja yhteiskunta avautui perheenäideille uudella tavalla. Tekniikalla on edelleenkin tärkeä rooli kehityksessä kohti sukupuolten tasa-arvoa.
Koskaan et saa olla vailla
Vettä kylmää, lämmintä!
Tulelle et pataa jättää
Tyhjänä saa milloinkaan!
Näin opastavat Emäntälehden keittiösäännöt toukokuussa 1919. Säännöissä mainitaan monia sellaisia kotitöitä, jotka sähkön ja tekniikan tulo kotitalouksiin on tehnyt tarpeettomiksi. Esimerkiksi ruuanlaittoa ei tarvitse enää aloittaa tulenteosta – riittää, että napsauttaa sähkölieden päälle.
Tekniikan museon tapahtuma- ja viestintäkoordinaattori Saara Klemetti kertoo, että sähkö oikeastaan tuli koteihin keittiön kautta. Sähköistyminen ja juokseva vesi muuttivat kotitalouksia radikaalisti.
– Aiemmin esimerkiksi käyttöveden saanti saattoi olla työn ja tuskan takana. Vettä saattoi joutua hakemaan kaukaakin. Sen jälkeen piti hakea puut ja sytyttää hellaan tulet, jotta vettä oli mahdollista lämmittää. Vasta tämän jälkeen sitä päästiin käyttämään vaikkapa ruuanlaitossa, hän havainnollistaa.
Pyykinpesu oli kuin kivenhakkuuta
Koti koneistui vähitellen. Sähköverkko toi mukanaan ensin sähkövalot, ja hiljalleen 1950-luvulle tultaessa naisille alettiin markkinoida erilaisia kotitalouskoneita arjen kotitaloustöiden avuksi. Vesijohtoverkosto alkoi helpottaa suomalaisten arkea 1800-luvun lopusta alkaen, mutta vielä vuonna 1970 juokseva vesi oli vain 57 prosentilla kotitalouksista.
Yksi syy verkkaiseen kehitykseen oli se, että sähköverkon rakentaminen koko maan laajuiseksi vei aikaa. Toisaalta kodinkoneet olivat kallista luksusta. Myös vesilaitoksia toimi aluksi ainoastaan isoimmissa kaupungeissa, ja niissäkin vesi piti noutaa vesiposteista. Työtehoseuran arvion mukaan pelkkä pyykinpesu veikin vielä 1950-luvulla peräti viidenneksen kaikesta kotitöihin käytetystä ajasta.
Raskaudeltaan pyykinpesu oli Työtehoseuran mukaan verrattavissa metsätöihin tai kiven hakkaamiseen. Kun pesukoneet tulivat markkinoille, moni lieneekin satsannut niihin nimenomaan ajan ja voimien säästön takia.
Nykyään pyykit puhdistuvat kuin itsekseen pesukoneen nappia painamalla, ja hanasta tulee vettä, jonka lämpötilaa voi säätää yksinkertaisella ranneliikkeellä. Tekniikka on niin itsestään selvä osa kodin jokapäiväistä elämää, ettei sitä edes tiedosta.
– Harva tulee arjessaan ajatelleeksi, että esimerkiksi vesihanassa ja viemärissä on kyse tekniikasta, ja että aiemmin niiden tehtävät hoiti ihminen. Käyttövesi piti hakea kaivosta ja lämmittää, mutta sekään ei vielä riittänyt, vaan laskiämpäri piti myös kantaa ulos likakuoppaan, joka saattoi sijaita kaukana pihasta. Mielikuva menneiden aikojen vantterasta punaposkisesta emännästä ei ole tuulesta temmattu, Klemetti pohtii.
Toisin kuin nykyaikana, ennen sähköistymistä arkea ja elämää piti myös ennakoida jopa vuoden päähän. Taloutta piti suunnitella tarkasti, eli kotityöt eivät ainoastaan vieneet aikaa vaan kuormittivat myös henkisesti. Huonosti kävi sille emännälle, joka loppukesästä säilömään ryhtyessään tajusi, että oli unohtanut edeltävänä talvena sahata järven jäältä lohkareita kellariin.
”Ollos aina huolellinen, täsmällinen, säästävä!”, kehottaa Emäntälehti.
Kodinhoito oli emännän osa
Kodin työt lankesivat lähes poikkeuksetta emännälle, joka oli päivisin kotona joka tapauksessa. Kodinhoito oli emännälle täysipäiväinen työ, ja hänellä oli tärkeä rooli kodin talouden vaalimisessa. Hän pyöritti perheen arkea, vastasi taloushallinnosta, johti palveluskuntaa, valvoi, ettei mikään pääse pilaantumaan, ja piti hallussaan emännänavainta, jolla pääsi suolakaapille.
Koti oli naisen arjen keskus, ja myös sen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita vaalittiin usein taloustöiden äärellä matonpesupaikalla tai leivänpaistopäivinä, jolloin kaikki kylän naiset kokoontuivat yhden uunin äärelle.
Kun tekniikka tuli koteihin, naisten arjesta vapautui vähitellen aikaa. Hiljalleen he hakeutuivat yhä useammin koulutukseen ja päivätöihin kodin ulkopuolelle. 1950-luvulta alkaen tekniikan kehitys siis raivasi naisille tietä yhteiskuntaan ja kohti sukupuolten tasa-arvoa, samaan aikaan kaupungistumisen ja teollistumisen kanssa.
Nykyihminen mummoilee tyylisyistä
Kotitaloustaitojen arvostus ei ole kadonnut kehityksen mukana minnekään, mutta nykyään kiinnostus perinteisiä emännäntöitä kohtaan johtuu osin eri syistä. Nykyajan uraihmisen kiinnostus matonkudontaa, parvekeviljelyä tai säilöntää kohtaan saattaa olla keino viestiä tietynlaisesta mummoiluksikin kutsutusta elämäntyylistä, jossa korostuvat ekologisuus ja nostalgiankaipuu. Elämäntyyliin liittyvät valinnat korostuvat, kun kotitaloustaidot eivät ole enää elinehto. Kierrätysräsystä itse kudotusta matosta tuleekin keino ilmaista omia arvoja, kun maton saisi vaivattomammin kaupasta.
Toisaalta kotitaloustaidot ovat muuttuneet kehityksen mukana. Tekniikka on pelastanut ihmisen joiltakin kotitöiltä, mutta tilalle on tullut uusia. Pyykit eivät puhdistu, jos ei muista puhdistaa pesukoneen nukkasihtiä säännöllisesti, ja veden käytöstä tulee ennen pitkää mahdotonta, jos viemäri tukkeutuu. Kun kodinhoitoon liittyy tekniikka, tarvitaan ymmärrystä siitä, miten laitteet toimivat ja millaista huoltoa ne vaativat.
Myös perinteisemmille kotitaloustaidoille, kuten ruuan säilömiselle, on edelleen käyttöä ainakin poikkeustilanteissa. Tekniikka on niin vahvasti läsnä arjessa, että osa opeista pääsee yksinkertaisesti unohtumaan. Tämän huomaa, jos laitteet hajoavat tai sähköt katkeavat.
– Menneiden vuosikymmenten emäntä varmaan naurahtaisi, kun nykyihmisellä menee pasmat sekaisin muutaman tunnin vesikatkosta, tai kun hän katsoo Googlesta, onko kaksi viikkoa sitten avatun hillopurkin sisältö vielä syömäkelpoista, Klemetti sanoo.
Tekniikka toi tasa-arvon kotiin – vai toiko sittenkään?
Tekniikan tuloa koteihin ei otettu vastaan yksiselitteisen avoimin mielin. Laitteet olivat aluksi kalliita, ja lisäksi tekniikka tuntui vieraalta ja pelottavalta. Laitteiden käytön opettelukin saattoi ahdistaa.
Saara Klemetti kertoo, että teknologiapelko on yleinen ilmiö, joka ei rajoitu vain sähköistymisen vuosikymmeniin.
– Erilaiset laitteet ovat herättäneet vastustusta kautta historian. Radiota on kutsuttu Belsebubin posetiiviksi, ja jo keinovaloa pidettiin uhkana, joka sekoittaa arkirytmin ja maailmanjärjestyksen. Viime vuosikymmeninä on puolestaan puhuttu mikroaaltouunin terveysuhista ja pohdittu, onko älypuhelimen säteily aivoille haitallista.
Kodin sähköistyessä pelot saattoivat liittyä myös siihen, miten perheen ja parisuhteen dynamiikka muuttuu. Monissa talouksissa miehet saattoivat pohdiskella, menettävätkö he asemansa perheen päänä, kun naisen elämänpiiri laajenee, ja kun tälle vapautuu aiempaa enemmän aikaa perehtyä yhteiskunnallisiin asioihin ja osallistua erilaisten järjestöjen toimintaan.
Talon isännän identiteetti saattoi järkkyä syvästi, jos edessä oli vielä muutto maalta kaupunkiin ja oma tila ei enää tuonut elantoa ja turvaa. Monissa perheissä arvojärjestys piti muodostaa uudelleen.
– Myös naisten piti totutella muutoksiin. Tekniikan mukanaan tuomat mullistukset eivät varmasti olleet kenellekään helppoja, Klemetti arvelee.
Nykyajan perheenäitiä rasittaa metatyö
Vaikka tasa-arvossa on tultu pitkälle, tehtävää on vielä paljon: naisten palkkakehitys laahaa jäljessä, ja monet ammatit ovat jakautuneet sukupuolittuneesti. Miehet hakeutuvat naisia useammin esimerkiksi tekniikan alalle ja naiset miehiä tyypillisemmin hoiva-alalle.
Muutosta tarvitaan myös asenteisiin. Esimerkiksi kotiäitiyteen kohdistuu edelleen vähätteleviä asenteita, ikään kuin perhevapaita viettävä äiti olisi lomalla.
– Kotiäitiys ei ole koskaan ollut verrattavissa lomailuun – ei ennen eikä nykyään, Klemetti toteaa.
Tekniikka on vapauttanut aikaa ja tehnyt kodin töistä fyysisesti kevyempiä, mutta monissa heterosuhteissa nainen käyttää edelleen miestä enemmän aikaa kodin arjen suunnitteluun ja hallinnointiin. Puhutaan niin sanotusta metatyöstä, jota naiset tekevät tutkimustenkin mukaan miehiään enemmän ja joka saattaa tuoda kuormitusta arkeen.
Kodin tekniikka kehittyy jatkuvasti. Olohuoneet muuttuvat viihdekeskuksiksi, ja kodin valaistus- ja lämmitysjärjestelmistä tulee entistä älykkäämpiä ja mutkikkaampia. Joidenkin mielestä niiden käyttöön tarvitaan pian insinöörin teknisiä taitoja.
Samaan aikaan yhteiskunta muuttuu: esimerkiksi perinnetaitoja ei nähdä enää yhtä sukupuolittuneesti kuin aiemmin. Miehetkin mummoilevat ja liittyvät Marttoihin, ja pojat virkkaavat yläkoulussa skeittipipoja.
Kenties tulevaisuuden koti on tekniikan ja yhteiskunnan kehityksen ansiosta entistäkin tasa-arvoisempi paikka, josta kaikki siellä asuvat pitävät yhdessä huolta.
– Uskon, että työelämän tasa-arvoa puolestaan lisäävät erilaiset älyratkaisut ja robotiikka. Tärkeä merkitys on ollut myös internetillä. Kaikkien saatavilla oleva tieto ja keskustelun mahdollistaminen lisää sananvapautta ja tasa-arvoa, Klemetti visioi.
Tiesitkö tämän vesihuollon kehityksestä?
- Ennen kunnallista vesihuoltoa ulkohuussit ja -saunat olivat arkipäivää myös kaupungeissa. Esimerkiksi kaupungeissa huussit ja saunat sijaitsivat suojaisilla sisäpihoilla, joilla ne saattoivat palvella useiden asunto-osakeyhtiöiden asukkaita.
- Kunnallisen vesijohtoverkoston rakentamisesta oli vielä pitkä matka siihen, että koteihin saatiin hanavesi. Ennen vesihanoja veden haku oli yksittäiselle ihmiselle yhtä työlästä kuin aiemmin: ainoa muutos oli se, että kaivo muuttui vesipostiksi.
- Lähiöön muutto 1950-60-luvulla oli monelle suomalaiselle iso muutos paitsi asumistilan lisääntymisen myös tekniikan näkökulmasta: vessanpönttö, viemäri ja jääkaappi herättivät monissa ihmetystä.
- Tekniikan museo sijaitsee Helsingin ensimmäisen vesilaitoksen tiloissa. Lue lisää Tekniikan museon historiasta museon blogista.
Herätä nostalgiankaipuusi 50-luvun keittiössä
Tekniikan museossa on eri vuosikymmeniä yhdistelevä kotinurkkaus. Sieltä löytyy esimerkiksi 1950-luvun keittiö ja pulsaattoripesukone. Keittiö johdattelee kävijän ajatukset kotiin.
– Monille tulee ensimmäisenä kodista mieleen keittiö, jota kutsutaankin kodin sydämeksi. Halusimme lähteä puhumaan Tekniikan maa -näyttelyssä nimenomaan arjesta ja tutuista teknisistä asioista. Koti on kaikille tuttu asia, jossa tekniikkaa on usein paljon, Saara Klemetti kertoo.
Kotinurkkauksen keittiön kiinteät kalusteet ovat toimineet opetuskeittiönä Helsingin yliopiston kotitalousopettajaopiskelijoiden koulutuslinjalla 1950-luvun lopusta alkaen.
Lähteet
- Astikainen, Riitta (1997): Elämää lähiössä. Kustantaja: Helsingin Sanomat.
- Luukinen, Susanna (2017): Näkymätön näkyväksi – metakotityön sisältö ja jakamisen tavat. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto.
- Kysy kirjastonhoitajalta: Milloin Suomessa yleistyi kraanaveden käyttö?
- Teknikka & talous: Näin sähkö hiipi asteittain suomalaiskoteihin
- Yle: Aikamatka arkeen – työ
- Miehet ja naiset yhä eri ammateissa. Ylen uutiset 24.10.2016
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta