Ei kumiveneitä. Ei loskaista jäätä. Ja taas tänne tulee vaikka ketä. Muistatko Ladojen kokoontumisajon Kummelissa?
Elämä on jopa legendaarista Kummeli-sketsiä hienompaa, kun Lada Kerho ry:n talvitapahtumaan kerääntyy Lada toisensa jälkeen.
Yhdistys sai perustamiseensa sysäyksen tuosta legendaarisesta Kummelin Ladojen kokoontumisajosketsistä. Alkuperäinen sketsi esitettiin TV2:ssa 1995. Suosio – aikansa meemi – oli niin suuri, että Mobilia kutsui vuonna 1997 koolle uuden kokoontumisajon. Tuossa tilaisuudessa syntyi päätös kerhon perustamisesta.
Lada Kerho ei kuitenkaan ole mikään vitsi tai vitsin jatko-osa. Kerho on ihan oikea, elinvoimainen ja monenlaisia tapahtumia vuodessa järjestävä merkkikerho. Jäsenmäärä on 2020-luvulla ollut yli 500. Jäsenyys ei edellytä Ladan omistamista. Riittää, että tuntee ajavansa Ladalla tai mielenkiintoa sellaista kohtaan.
Lada-Jussi kertoo Lada-harrastuksesta
Mikä Ladassa viehättää ja mikä saa ihmisen niitä harrastamaan? Tätä täytyy kysyä tietysti Lada-harrastajalta!
Jussi Kulonen Janakkalasta on koko sielustaan Lada-harrastaja, jolla auton merkki on tatuoitu rystysiinkin (siis oikeasti, ei vertauskuvallisesti). Ammatiltaan Jussi on verovirkailija, mutta monet tuntevat hänet runsaasti huomiota saaneesta itäautojen kokoelmastaan, ”Ladafarmista” Leppäkoskella.
Jussi, mikä on Lada?
”Riippuu miten halutaan tarkoitusta mitata. Lada on sanana vanhaa venäjää ja tarkoittaa rakastettua tai jotain sellaista, ehkä se mullekin tarkoittaa jotain rakkautta. Merkkinä Lada on vientinimi VAZ-tehtaan autoille ja 2004 lähtien kirjoitettuna LADA isoin kirjaimin se on AvtoVAZ-tehtaan brändi eli virallinen tuotenimi ja entisten VAZ merkkisten autojen uusi merkki myös kotimarkkinoilla.”
Sinulta on varmasti kysytty tämä lukemattomia kertoja, mutta mitä tarvittiin, että sait nimeesi Lada-etuliitteen?
”Siihen ei tarvittu kuin vähän huonoa mielikuvitusta, harrastuksen siirtyessä nettiin piti olla joku nimimerkki ja äkkiä keksinyt muuta kuin laittaa omaan nimeen Lada-etuliite. Varmaan juontaa juurensa kouluajoilta, jolloin kuuntelin heviä ja oli pitkä tukka ja minua kutsuttiin Hevi-Jussiksi. Perinteinen tylsä tapa keksiä nimimerkki kaavalla ”miellyttävä asia – etunimi”
Kuinka tässä kävi näin, mistä Ladat tulivat elämääsi?
”Nehän vaan tuli, sen kummemmin tilaamatta. En mä edes tiedä, vaarilla oli Lada ja vanhemmilla oli, mutta ei niitä sen erityisemmin ylistetty, ne oli käyttöautoina. Autot on tietty aina vähän kiinnostanut ja jotenkin se kiinnostus kohdistui itäautoihin ja erityisesti Ladaan, onhan ne kuitenkin aina ollut vähän erilaisia kuin muut, ainakin tosi retroja kun malli on yleensä ollut aina vähän vanhemman näköinen kuin mitä on.”
Mutta hetkinen, kokoelmasi näkyy pääradalla matkaaviin juniin, ja kyllähän siellä pihalla näkyy muitakin kuin Ladoja. Mitä muuta harrastukseesi kuuluu?
”Kuten tossa edelle kerroin niin muutkin itäautot kiinnostaa ja autot ylipäänsä. FSO klubin jäsen olen Lada Kerhon ohessa, eli Polonez löytyy, Volga on ja pari Mossea sekä armeijan vanhoja neukkumaastureita.”
Lada – harrastus, elämäntapa, jotain muuta vai kaikkea?
”Muita asioita elämässä tulee ja menee, mutta Ladaan ei kyllästy koskaan.”
Mitkä kolme sanaa kertoisivat eniten Ladasta?
”Rakkaus, ikuisuus, raakuus.
Jos noita pitäisi jotenkin avata, mä en tiedä onko noi ne oikeat kuvaavat sanat, mutta rakkaus tulee jo siitä Lada nimestä ja siitä että se on niin tärkeä asia ollut jo yli puolet elinajasta, johon tietty viittaa myös toi ikuisuus, kuten ikuisuutta kuvaa se, että Ladasta riittää uutta ja ihmeellistä aina ja ikuisesti, jos sitä tutkii niin koskaan ei tule seinä vastaan, raakuus taas kuvaa sitä asennetta, ulkomuotoa, karuutta ja sitä että se on kuitenkin vain metallia, ei liian siloteltua.”
Olethan tulossa Ladojen talvikokoontumiseen?
”Kyllä.”
Miksi Ladalla on yhä merkitystä?
Vielä kaksi vuotta sitten Lada-nostalgiaa oli helppo perustella sukupolvikokemuksena. Lada kuului 1950–1980-luvuilla syntyneiden ihmisten kokemusmaailmaan. Kovin moni teki niillä työnsä tai ainakin meni töihin.
Vuosi sitten nostalgia sai rinnalleen uusia, nationalistisia ja aggressiivisia tulkintoja, tunnetuista syistä. Tilanne tänään saa näkemään perspektiiviä 1990-luvun alun uutiskuville venäläisturisteista, jotka pakkasivat Ladansa täyteen länsimaista luksusta.
Vaikka kallis ja koreileva usein saa kuvansa ikuistettua historiankirjoihin, ovat arkiset ja rupiset työvälineet niitä, joilla historiaa tehdään.
Talvikokoontuminen
Lada Kerho ry:n vuotuisen vilkkaan tapahtumakalenterin avaa perinteisesti helmikuussa Ladojen Talvitapahtuma Mobiliassa. Jäälle ei mennä, mutta Mobilian parkkialueelle kokoontuu kymmeniä, keskenään hyvin erilaisia Ladoja mallisarjojen ja historian eri vaiheista. Samalla pidetään myös yhdistyksen kevätkokous. Tänä vuonna Talvitapahtuma järjestetään sunnuntaina 26.2.2023 klo 12–16. Tervetuloa katsomaan ja kokemaan Lujaa Lada Laatua!
Ladojen talvitapahtuma Mobiliassa sunnuntaina 26.2.2023! Lisätietoa Lada Kerhosta löytyy yhdistyksen kotisivuilta.
Jäälle ei mennä, kumiveneitä ei ole arpajaispalkintona. Meinaakko tulla ens vuonna?
Lada Suomessa
Lada oli aiemmin neuvostoliittolainen, sittemmin venäläinen automerkki, jonka tehtaat sijaitsevat Toljatissa, Volgan varrella vajaat 1000 kilometriä Moskovasta itä-kaakkoon. Kaupunki on nimetty italialaisen vasemmistopoliitikko Palmiro Togliattin mukaan. Tämä on luontevaa, koska Lada automallina perustui Fiat 124:ään ja tehdas Fiatin ja Neuvostoliiton yhteinen projekti. Uuden autonvalmistajan nimeksi tuli AvtoVAZ (VAZ = Volžkij Avtomobilnij Zavod, Volgan autotehdas).
Ladan tuotanto alkoi 1970 ja ensimmäiset Ladat saapuivat Suomeen vuotta myöhemmin. Auto oli tuolloin hyvin ajanmukainen, olihan esikuva-Fiat Vuoden auto Euroopassa 1967. Ulkoisesti autot olivat hyvin saman näköisiä, mutta teknisesti Lada erosi jonkin verran Fiatista.
Suunnitelmatalouden tapaan mallin kehittäminen oli hidasta ja vielä 1990-luvulla takavetoinen Lada perustui 1960-luvun suunnitteluun, vaikka pintapeltien ja sisustuksen ohella myös moni muu asia oli matkalla muuttunut. Päämalli Žigulin rinnalle tuli jo 1970-luvulla paremmin varusteltuja malleja, farmarikori ja aivan omana mallinaan Niva-maastoauto. 1979 esiteltiin uuudet, kulmikkaammat korimallit.
1980-luvun puolivälissä takavetoisen Ladan rinnalle tuli etuvetoinen Samara, joka otettiin Suomessakin kohtalaisesti vastan. Takavetoisten mallien valmistuksen päättymistä povattiin vuosien ajan. 2000-luvulla valmistajayhtiön suurena omistajana toimi Renault, mikä näkyi myös Ladojen pintojen alle jäävissä teknisissä ratkaisuissa; mm. Lada Largus oli uudelleen nimetty Dacia Logan MCV.
Lada oli Suomessa 1970-luvulta 80-luvun loppupuolelle asti hyvin suosittu ja nousi rekisteritilastoissa viiden suosituimman merkin joukkoon. Menestyksen tukena oli edullisen hinnan ja arkisten käyttöominaisuuksien ohella maahantuojan panostus. Oy Konela Ab teki maahantuoduille autoille hyvin kattavan ”maahantuontihuollon”, jossa korjattiin autoihin valmistuksessa jääneitä ”ominaisuuksia”.
1990-luvun kuluessa merkki käytännössä ensi ajautui marginaaliin ja lopulta katosi meiltä kokonaan 2012, kun Konelan seuraaja Delta-Auto lopetti legendaarisen Niva-maasturin ja 117-farmarin tuonnin. Yksityisten yritysten toimesta maahantuontia kokeiltiin vielä 2020-luvun taitteeseen asti. Nyt ymmärrettävistä syistä yhteydet Ladaa valmistavaan AvtoVAZ:iin ovat poikki tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Artikkelikuvassa on Lada Kombi Mobilian pihalla Talvitapahtumassa 2022. Kuva kirjoittajan.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta