Lähikuva vuoden 1964 Triumph Heraldin keulasta, siilmiinpistävät pyöreät ajovalot ja selkeä puskuri. Auto on melkoisen kulunut pinnoiltaan.

Miten vaalitaan ajoneuvon historiaa?

syyskuu 25, 2020

Kuten ihminen on elämässä saamiensa kokemusten muovaama, on ajoneuvollakin tarinansa. Mutta toisin kuin ihminen, ei ajoneuvo itse (oletettavasti) tunnista menneisyyttään, vaan sen tarina elää ulkopuolisten eli ihmisten mielissä. Miten tarinaa voisi kuunnella ja onko se minkään arvoista? Ja puhuuko se edes totta?  

Ajoneuvon monta elämää 

Ajoneuvo on ja on ollut yksi niistä esineistä, joita ihminen hankkii, käyttää, luovuttaa ja sitten unohtaa tai joissakin tapauksissa tallentaa ja vaalii. Ajoneuvo on ollut aluksi kauppatavaraa, hyödyke, työkalu ja toisinaan itsetunnon pönkkä. Useimmiten sen hankkimiseksi ja ylläpitämiseksi on täytynyt nähdä vaivaa ja käyttää varoja. 

Ajan myötä ajoneuvo vanhenee sekä malliltaan että ominaisuuksiltaan. Käyttöarvo vähenee ja yhä harvempi yksilö toimii ensisijaisesti kulkuneuvona. Ajoneuvo vanhenee. Jossakin vaiheessa ajoneuvo muuntuu ihmisten mielissä hyödykkeestä teokseksi, joka kertoo olemassaolollaan jostakin muistissa olevasta ajasta, ilmiöistä ja tarinoista. Viimemainitut voivat toisinaan olla hyvin väkeviä, vaikkei niistä aina puhuta ääneen. Kun nuoruuden seikkailujen muistot maalaavat ajoneuvon. 

Vierekkäin kaksi kuvaa: toinen mustavalkoinen kuva 30-luvun alusta Harley-Davidson sivuvaunumoottoripyörästä matkustajineen ja toisessa värikuva samasta harmaanvihreästä moottoripyörästä nykyasussaan.
Harley-Davidson on hyvä esimerkki 1920- ja 30-lukujen yleisimpänä moottoripyöränä. Kyseisen yksiön historia on hyvin tiedossa. Nykyisen omistajan isosetä on ostanut sen Viipurin osuuskaupasta ja se on ollut sodan jälkeen käytössä Suodenniemellä.

Historiaa ja historiallisia ajoneuvoja

Tarinansa ja elinkaarensa myötä ajoneuvo muuntuu historialliseksi, jos sen historia vain voidaan tunnistaa. Ajoneuvon valmistumisesta on joka tapauksessa täytynyt kulua aikaa, jotta historiallisuuden voidaan ajatella täyttyvän. Tällainen vaadittu ikä on luonnollisesti sovittu asia, tapauksesta riippuen nykyään usein 30–40 vuotta. Tässä ajassa ajoneuvo on useimmiten harvinaistunut ja siinä on monesti tapahtunut erilaisia muutoksia.

Arvomaailmaa

Sanakirjan mukaan arvo tarkoittaa muun muassa sitä, minkä perusteella jotakin pidetään merkityksellisenä, hyvänä, arvokkaana tms., merkitys. Mitä tämä voisi ajoneuvon kohdalla olla?

Historiallisella ajoneuvolla voi olla käyttö- tai välinearvo: Joku harva tapaus on vielä omistajalleen ensisijaisesti kulkuneuvo. Harrasteajoneuvo mahdollistaa omistajalleen tapahtumiin osallistumisen ja parhaimmillaan mielekkään vapaa-ajan käytön. Viihdeteollisuus hyödyntää ajoneuvoja tuotannoissaan, milloin tarkemmin, milloin leväperäisemmin. Tietyillä ajoneuvoilla tunnetusti on sijoitusarvo eli rahallinen markkina-arvo tai odotus sellaisesta. Museoita historialliset ajoneuvot puolestaan palvelevat kokoelman osana.

Yksilölle ajoneuvo voi tuottaa aineetonta iloa (jos kohta epätoivoakin), arvostuksen tunnetta, onnistumisia ja sosiaalista mielihyvää. Yhteisölle ajoneuvo puolestaan voi toimia muistona, symbolina, periaatteiden ja politiikan todistuskappaleena ja niin edelleen.

Ajoneuvohistoriallisesti arvokasta ovat esineen ilmentämät asiat, joita pidetään tärkeinä. Säilynyt ajoneuvo kertoo siitä, miten ja mistä se on valmistettu ja miten sitä on käytetty. Se on todistuskappale.

Menneisyyden todistuskappaleita

Panu Kailaa vapaasti lainaten: ”Jos 1940-luvun pärekatto on uusittu 1980-luvulla, kertoo tuo katto 1980-luvun pärekatosta, eikä siitä edeltäneestä katosta.” Jokainen esineeseen tehty muutos vähentää esineen todistusvoimaa omasta historiastaan, mutta samalla luo uusia kerroksia esineen tarinaan.

Ajoneuvo eroaa kuitenkin pärekatosta ainakin siinä, että useimmiten sen tarkoitus on ollut liikkua. Jos ajoneuvossa on moottori, siihen on aina kuulunut monenlaisia aistihavaintoja: Hajuja, ääniä, tärinää, liikettä. Liikkumiskyky on siten ajoneuvon osa todistusvoimaa omasta menneisyydestään.

Säilyttäminen on näkökulma

Historian säilyttämisen kannalta tulee aina lähteä esineestä itsestään. Tutkia, havainnoida ja miettiä; selvittää vaiheita, arvioida vaurioita ja tapahtuneita muutoksia. Mikä on käyttöhistoriasta todistavaa kerrosta ja mikä yksinkertaisesti ajoneuvon tulevaisuuden vaarantavaa rappeutumista, kuten ruoste, laho ja mätä?

Alkuperäiskuntoinen Victoria-merkkinen naistenpolkupyörä 1920-luvulta puuvanteineen.
Alkuperäisestä kodistaan kirjoittajan haltuun siirtynyt Victoria-naistenpyörä n. vuodelta 1928. Hyvin autenttinen pyörä vaatii konservoinnin ohella ainakin puuvanteiden restaurointia, jos sen halutaan olevan ajokelpoinen edes harrastekäytössä.

Pohdinnan myötä voi kirkastua ajatus siitä, mitä ajoneuvon tarinaan liittyvää ajanjaksoa ja ilmiasua on syytä säilyttää, jotta ajoneuvo voi kertoa jotakin aitoa tulevillekin polville. Seuraava vaihe onkin sitten haastavampi – miten arvokkaaksi ajatellun säilyttäminen on mahdollista?

Ajoneuvon ilmentämät asiat ja ilmiöt ovat keskenään aivan erimitallisia ja monesti ristiriitaisiakin: Liikkumiskyvyn ja liikennekelpoisuuden palauttaminen useimmiten edellyttää vähintäänkin tekniikan osiin kajoamista, vanhan korjaamista ja viallisten korvaamista. Menetelmiä on monia: Konservointia eli säilyttämistä ja restaurointia eli palauttamista. Entisöinti (ja entistäminen) ovat vakiintuneita, mutta jo vaikeammin määritettäviä sanoja.

Historiallisen arvon vaaliminen

Hyvä periaate on, että ”Tehdään kaikki se mikä on tarpeen, ja kajotaan niin vähän kuin mahdollista”. Pyritään siis säilyttämään arvokkaaksi katsottuun elinkaaren vaiheeseen liittyviä aitoja materiaaleja ja ominaisuuksia, jos mahdollista.

Historiallisten arvojen huomioiminen ajoneuvon kunnostamisessa on käytännössä aina tarpeen mukaan valittu sekoitus erilaisia säilyttäviä ja palauttavia toimenpiteitä. Ruostevauriot eivät ole ”ihanaa patinaa”, vaan korroosiota, joka vaurioittaa esinettä, ja jolle täytyy tehdä jotakin kestävää.

Kun jotakin muutetaan, tehdään se siten, että muutos on jälkeenpäin tunnistettavissa ja ajoitettavissa. Tyypillisesti tämä toteutuu siten, että vaihdettuun osaan tehdään asianmukainen merkintä ja muutos kuvataan ajoneuvon matkaan koottaviin dokumentteihin. Hyvä tapa on myös pyrkiä säilyttämään korjatut osat, jos se vain on tarkoituksenmukaista.

Helpottiko?

Luultavasti ei, ainakaan ihan kokonaan. Yksi tapa syventyä asiaan on tässä ja nyt:

Tieliikenteen valtakunnallinen vastuumuseo Mobilia järjestää jälleen marraskuussa 2020 ”Historiallisia arvoja säilyttävien kunnostusmenetelmien työpajan”, johon voi ilmoittautua mukaan vielä syyskuun ajan osoitteessa:
https://www.mobilia.fi/info/mobilia-tiedottaa/ilmoittaudu-mukaan-ajoneuvohistoriaa-sailyttavien-kunnostusmenetelmien

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu järjestää lukuvuonna 2020-2021 säilyttävien menetelmien opintojakson. Opetus toteutetaan monimuotoisena Kouvolan kampuksella osana avointa AMK-opetusta. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan opintojaksolle osoitteessa:
https://www.xamk.fi/avoimen-amkn-kurssit/sailyttavat-menetelmat-ajoneuvojen-kunnostamisessa-10-op/

Työpajaan osallistuvia miehiä valkoisen Jaltan ympärillä huoltotilassa.
Työpajan 2019 osallistujia vakavien kysymysten (ja Zaporozhets-966 eli Jaltan) äärellä.

 

Artikkelin pääkuvan tiedot: Kirjoittajan lähipiiristä löytyvä Triumph Herald 1964 on edelleen alkuperäisessä perheessään. Auto edustaa harrasteajoneuvoksi jo kauan sitten vakiintunutta, aikanaan yleistä automallia. Tämä yksilö ehti käyttöaikanaan kokea monenlaista, mikä on nähtävissä sen ilmiasussa.  

Anni Antila

Kirjoittaja toimii Mobiliassa projektipäällikkönä tieliikenteen kulttuuriperinnön säilyttämisen edistämiseksi erilaisissa projekteissa