Tiehöylä – Suomen tienpidon symboli

Tiehöylät olivat vielä muutama vuosikymmen sitten tuttu näky teiden kunnossapidossa. Niitä voidaan pitää jopa Suomen tienpidon symboleina. Nykypäivänä tiehöylät ovat kuitenkin melkein harvinaisuus.

Tiehöyliä voidaan käyttää niin teiden rakentamisessa kuin kunnossapidossa. Maa-ainesta muokataan tiehöylän kääntyvien terien avulla. Tiehöyliä on aikaisemmin käytetty ahkerasti myös talvisin lumen ja jään poistamiseen. Seuraavaksi esittelyssä neljä erilaista tiehöylää eri vuosikymmenten varrelta. Tiehöylät löytyvät Mobilian Koneita ja ihmisiä -näyttelystä Kangasalta.

Tiehöylä Talkoo

Tienpito siirtyi valtiolle vuonna 1921, ja teiden kunnossapito koneistui vähitellen. Tie- ja vesirakennuslaitos hankki ensimmäisten koneiden joukossa tiehöylä Talkoon. Talkoo oli kuitenkin hankintavuonnaan 1921 hintava, minkä vuoksi niitä hankittiin vain 10 kappaletta. Talkoo on suomalaisen Ahjon Konepaja Oy:n valmistama, joka oli aikanaan yksi suurimpia tiehöylien tuottajia Suomessa.

Talkoo on hevosvetoinen tiehöylä ja sen käyttö vaatii vähintään kaksi työmiestä ja hevosta. Toinen henkilö ohjastaa hevosia, kun samalla toinen säätää terää haluttuun asentoon. Tiehöylän käyttö ei ollut vielä 1920-luvun alussa kovinkaan kätevää ja vaati useamman henkilön panosta. Talkoon kaltaiset tiehöylät vanhenivatkin nopeasti, kun nykyaikaisemmat moottoroidut vaihtoehdot tulivat saataville jo 1920-luvun puolivälissä.

Tiehöylä Tiekarhu

Tiekarhu on moottoroitu tiehöylä, ja se on astetta kehittyneempi verrattuna Talkooseen. Tiekarhun rakenteen esikuvana toimi ruotsalainen Bitvargen-tiehöylä. Tiekarhu oli valmistuessaan Suomessa heti menestys. Tiekarhun säädöt ovat vielä mekaanisia, ja niiden käyttö vaatii lihasvoimaa. Tiekarhussa on kolme erillistä rattia terien säätöä varten. Terien hallinta vaatiikin kuljettajalta näppäryyttä. Voimalähteenä Tiekarhussa toimii Fordson-traktori.

Näyttelyssä esillä olevassa 1930-luvun alun Tiekarhussa on lisävarusteena katos. Seinämiä ja katoksia alettiinkin lisäämään Tiekarhuun varusteeksi varsinaisesti vasta 1930-luvulla. Tätä ennen kuljettaja joutui olemaan täysin sään armoilla.

Tiehöylä Lokomo Teräskarhu 9

Näyttelyn Teräskarhu on valmistettu vuonna 1954. Teräskarhu tuli ensimmäisen kerran markkinoille vuonna 1950, ja oli aikanaan edistyksellinen. Teräskarhu on traktoritiehöyliä selkeästi raskaampi sekä voimakkaampi. Siinä ei enää tarvita lihasvoimaa terien säätöön, vaan toiminnot hoituvat konevoimalla mekaanisen välityksen avulla.
Koneen renkaat on kallistettu, mikä helpottaa sen liikkumista epätasaisessakin maastossa. Teräskarhussa on kolme erilaista terää, mutta näyttelyn koneessa karheentasaaja ei ole enää paikoillaan. Näyttelyn koneeseen on myös jälkikäteen asennettu ohjaustehostin keventämään työntekoa.

Tiehöylä Vammas Tie-Nalle (JU 6)

Tie-Nalle on valmistettu vuonna 1966 Puolustuslaitoksen Vammaskosken Tehtaalla. Tie-Nalle perustuu Tiekarhun traktorirakenteeseen, vaikkakin Tie-Nalle on teknisesti kehittyneempi. Tie-Nallessa on hydraulitoimintoja, jotka parantavat sen käyttömukavuutta.

Tie-Nallen terät liikkuvat pehmeästi, mikä nopeuttaa työntekoa. Terien liikutteluun ei myöskään tarvita lihasvoimaa. Ohjauskopissa on lisäksi lämmitys- ja huurteenpoistolaite, mikä tuo mukavuutta myös kuljettajalle. Näyttelyn Tie-Nalle on Vammas-malliston kevyin tiehöylä. Tie-Nalleja on käytetty erityisesti lentokentillä.

Jutun pääkuva: Tiekarhua kutsutaan myös ”Köykyksi” köyryselkäisen ulkomuodon vuoksi. Kuva: Mediakettu

Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta