Jenkkiauto

Harrastaja tutuksi: Antti Prusi, museoajoneuvoharrastaja

toukokuu 21, 2019

Antti, kertoisitko hieman itsestäsi. Kuka olet ja mikä on taustasi?

Olen kohta seitsemänkymppinen kahden lapsen isä ja neljän lapsenlapsen pappa, joka harrastaa museoajoneuvoja.

Nuorempana entisöin ajoneuvoja asiakkaille, ja toimin yrittäjänä siinä tehtävässä 90-luvun ajan. 90-luvun lopulla aloitin työt entisöijänä Mobiliassa, jossa teimme ylläpitohuoltoja ja korjauksia Mobiliassa oleville ajoneuvoille sekä entisöimme ulkopuolisten ajoneuvoja.

Museoajoneuvojen tarkastajaksi minut hyväksyttiin vuonna 1993, jonka jälkeen olen tarkastanut reilusti yli 1 600 ajoneuvoa. Pääasiassa olen tarkastanut henkilöautoja, mutta myös jonkin verran kuorma-autoja, moottoripyöriä, mopoja, traktoreita sekä muutaman lumikelkan.

Eläkkeelle jäätyäni 2000-luvun alussa elämäni on täyttynyt museoajoneuvojen kuntotarkastuksista sekä työskentelystä Tampereen Seudun Mobilistien hallituksessa. Sen kautta yhteistyö myös Mobilian kanssa on jatkunut. Toissa vuonna jäin sivuun Mobilistien hallitustyöskentelystä, ja osallistun tilaisuuksiin nyt vapaana harrastajana tai järjestysmiehenä erikseen pyydettäessä.

Miksi sai sinut kiinnostumaan autoista?

Autoista olen ollut kiinnostunut aina. Pikkupoikana rakentelin lastenvaunujen pyöristä mäkiautoja, joita sitten tuuppaamalla ajelin meidän tasaisella pihalla. Kaikista lehdistä katselin tietysti autojen kuvia ja kahvipaketeista keräsin autokuvia.

Kiinnostuin amerikkalaisista autoista, kun olin neljän vanha. Kylän taksimies tuli esittelemään isälleni taksarin uutta vuoden 54 mallista Dodgea. Auto oli kaksivärinen vihreä ja siinä oli isot kiiltävät pölykapselit, joista pikkupoika peilasi itseään. Muistan myös sen auton tarjoaman hiljaisen kyydin. Perheeseeni hankittiin myös siihen aikaan vuoden 39 Chevrolet.

Nämä autot saivat pikkupojan haluamaan amerikkalaista autoa, ja onhan niitä sitten jokunen omistuksessa ollutkin. Ensimmäinen autoni oli Chevrolet 56, jonka ostin 17-vuotiaana. Nyt minulla on samanlainen, joka minun on tarkoitus entisöidä ensi talvena.

Löytyykö kokoelmastasi joitain erityisiä helmiä?

Autoja tulee ja menee. Rahoittaakseni uuden auton joudun luopumaan edellisestä. Yksi auto minulla on ollut noin neljäkymmentä vuotta: Studebaker Commander Hard-top. Ostin sen purettuna, ja kaikki osat olivat pahvilaatikoissa. Olen kerännyt siihen vuosien aikana osia ja säilytellyt sitä monenlaisissa varastoissa. Nyt olen koonnut sitä innokkaasti, jotta pääsisin ajelemaan sillä jo tänä kesänä.

Pari vuotta sitten rakentelin myös toista suosikkiautoani: Ford Taunus 17 M vm:ää vuodelta 1962.

Löytyykö Mobilian kokoelmista jokin suosikki?

Mobilian kokoelma on sen verran iso, että sieltä on vaikea valita yhtä suosikkia. Niitä autoja ajatteli myös hieman enemmän työkaluina, kun niitä työn takia siirteli ja huolsi.

Yksi Mobilian hienoimpia on kyllä yksi vuoden 51 Cadillac, joka aikoinaan palveli Kansallis-Osake-Pankkia. KOP sen myös entisöitti yhdellä Suomen parhaimmalla entisöijällä, Markku Pönkäsellä, ennen sen lahjoittamista Mobiliaan. Auto on tietysti amerikkalainen, mikä tekee siitä erityisen kiinnostavan.

Amerikkalaiset klassikkot esittelyssä Mobiliassa

Haluatko hypätä kyytiin aikamatkalle amerikkalaisten klassikkoautojen kulta-aikaan? Amerikan unelmat -näyttely esittelee valitut palat erilaisista amerikkalaisen ajoneuvoteollisuuden saavutuksista 1940-luvulta 70-luvulle.

 

Näyttely on Mobilian Autoglym Galleryssä Kangasalla elokuun 2019 loppuun asti. Lue lisää näyttelystä ja heittäydy nostalgiaan Mobilian sivuilla!