Sää oli mitä helteisin, kun majakkalaiva Kemi palasi heinäkuussa 2021 Merikeskus Vellamon laituriin. Suomen viimeinen käytössä ollut majakkalaiva hinattiin trooppisen kuumassa yössä Kotkaan aluksen oltua Suomenlinnassa kunnostettavana. Havainnot säästä ja merestä sopivat aluksen tarinaan hyvin. Lue tästä miksi.
Majakkalaiva Kemissä yhdistyy mielenkiintoisella tavalla merenkulun ja merentutkimuksen historia. Laivalla tehtiin nimittäin päivittäin meri- ja säätieteellisiä havaintoja. Kun museoalus hinattiin heinäkuussa kunnostustöiden jälkeen Suomen merimuseon kotisatamaan Kotkaan, olisi laivalla voinut tehdä havaintoja sinilevästä ja erittäin lämpimästä merivedestä. Sitä murhetta ei eläköityneeltä majakkalaivalta enää kuitenkaan tarvitse näyttein todistaa.
Monitoimialus muuttuvassa ympäristössä
120-vuotias majakkalaiva Kemi on ehtinyt keikkua monessa paikassa kaikenlaisissa säissä. Porin konepajalta tilattu majakkalaiva oli työkäytössä reilu 70 vuotta. Se todisti siirtymisen purje- ja höyryaluksista diesellaivoihin muuttuen samalla itse uudenaikaisesta mennyttä aikaa edustavaksi.
Venäjän vallan aikana rakennettu Kemi, alun perin Äransgrund, oli uransa aikana eri puolilla rannikkoa majakkana. Alus oli myös luotsivartiopaikka, josta kuljetettiin luotseja turvaamaan laivojen satamakäyntejä.
Sen lisäksi, että majakkalaivalla oli merenkulun turvallisuutta ja siten myös meriluontoa turvaava luottotehtävä, tehtiin aluksella säännöllisesti sää- ja merivirtahavaintoja. Voisikin sanoa, että pienikokoinen aalloilla keikkuva majakka on edustanut oman aikansa valtionhallinnon tehostamista. Laivan miehistöllä oli moninaiset tehtävät.
Tietoa säästä ja merestä
Majakkalaiva Kemillä kirjattiin tuulen suunta ja voimakkuus, säätila ja muut havainnot useita kertoja vuorokaudessa ja sademäärä aamuisin. Myös meren pintaveden lämpötilaa, merivirran suuntaa ja nopeutta seurattiin.
”Pintavesi mitataan samanaikasesti ku tuo virtaki mitataan, siis se kello kaheksan, kello neljätoista ja kello kakskymmentä. Ja sitten on tietenki noita syvän veen lämpöjä, niitähän mitataan harvemmin.”
– Majakkalaiva Kemin II perämies, syntynyt 1915.
Osa tiedoista lähetettiin kuukausittain Merentutkimuslaitokselle tai Ilmatieteen laitokselle, mutta tärkeimmät säähavainnot välitettiin radiopuhelimitse päivittäin.
”Majakkalaivan muiden töiden lisäksi otetaan siellä vesinäytteitä säännöllisesti ja lähetetään tutkittavaksi Perämeren saastuneisuuden tarkkailemiseksi. – Vesi on ihan ruskeata – kyllä Perämeri on tänne asti saastunutta.”
– Ote artikkelista ”Majakkalaiva Kemi. Suomen ainoa ja viimeinen.” Kaleva 25.7.1970.
Kemin poistuttua asemapaikaltaan Kemin edustalta vuonna 1974, jäivät majakkalaivat Suomessa historiaan. Meritieteelliset havainnot kuitenkin jatkuivat muilla tavoin. Esimerkiksi aaltopoijut mittaavat mm. merkitsevää aallonkorkeutta, aallokon suuntaa ja veden lämpötilaa. Siksi tiedämme, että Kemin palatessa telakalta merivesi oli erityisen lämmintä. 15.7.2021 Ilmatieteen laitoksen aaltopoijulla Suomenlahdella mitattiin poijun noin 20-vuotisen historian korkeimmat lämpötilat. Vuorokauden keskiarvo oli 25,2 astetta.
Majakkalaiva Kemin historiaan voit tutustua tarkemmin lukemalla Museoviraston sivuilta löytyvää Majakkalaiva Kemi – Historiaselvitystä.
Teksti on julkaistu Itämeripäivänä 2021.
Sivun yläreunan artikkelikuvassa majakkalaiva Kemi kelluu tyynessä kesäsäässä asemapaikallaan Kemin edustalla vuonna 1972. Kuva: Martti Heikkinen. Suomen merimuseon kuvakokoelmat. Museovirasto.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta