100 vuotta sitten Suomessa otettiin käyttöön ensimmäinen liikennemerkki, joka oli valkoinen avoin varoituskolmio. Sillä varoitettiin kaikista mahdollisista vaaroista: mutkasta, kuopasta, risteyksestä. Muutaman vuoden kuluttua varoitusmerkin väri muuttui punaiseksi. Ohjeena merkkien asettamiseen oli, että niitä on vain todellisissa vaaran paikoissa, jotta autonkuljettajat ja muut liikenteessä liikkujat eivät tulisi välinpitämättömiksi varoitusmerkeistä eivätkä ne menettäisi tehoaan.
Liikenteen lisääntyessä myös liikennemerkkien määrä kasvoi. Vuonna 1937 merkit jaoteltiin varoitusmerkkeihin, kieltoa ja rajoitusta osoittaviin liikennemerkkeihin ja huomio- ja tiedotusmerkkeihin. Merkkejä oli yhteensä 30. 1950-luvulla otettiin käyttöön lisäkilvet rajaamaan ja täsmentämään liikennemerkkejä. Vuonna 1957 liikennemerkkejä ja lisäkilpiä oli 73 kappaletta. Käyttöön tuli muun muassa lapsivaroitusmerkki, joka korvasi vuoden 1937 Koulu-merkin.
Sadassa vuodessa liikennemerkkien määrä on roimasti kasvanut. Viime vuoden uudistuksen myötä liikennemerkkejä on nykyisin 294, lisäkilpiä 47 ja muita liikenteen ohjaukseen tarkoitettuja merkkejä 25. Toivottavasti ne kuitenkaan eivät ole menettäneet tehoaan.
Artikkelikuva: 1920-luvulla yksi liikennemerkki, avoin kolmio, varoitti tiellä liikkujia vaaranpaikoista. Varoituskolmio Mikkeli–Juva-maantiellä vuonna 1923. Kuva: Väylävirasto/Mobilia
Suomalaiset liikennemerkit täyttivät tänä vuonna täydet sata vuotta. Liikennemerkkien historiaa esittelevä mininäyttely Liikennemerkit 100 vuotta on tutustuttavissa Mobiliassa Kangasalla 19.12.2021 asti. Lisää liikennemerkkien historiasta voit myös lukea Olavi Pakarisen kirjasta Tieopasteet kautta aikojen. Kirja on saatavilla Trafiikki-museoiden verkkokaupasta.
Tilaa ilmoitus uudesta blogikirjoituksesta